Kävin sitten nilkuttamassa Ivar Wilskmanin hölkän läpi, kun muutenkin olin siellä suunnalla. Kuvittelin, että sääri olisi suunnilleen kunnossa, mutta eipä taida olla. Ainakaan enää eikä kumpikaan. Rata oli tosi pehmeä, ja kuuden kilsan matkaan hurahti lopulta liki tunti, kun en kerta kaikkiaan pystynyt juoksemaan kovin pitkiä pätkiä kerrallaan. No, maaliin päästiin tälläkin kertaa, ja nyt ihan kuulutusten kera :-)
Oppisikohan sitä ihminen jotain vielä tällä ikää?
Eiköhän me opita ihan millä ikää vaan. :D
VastaaPoistaOpitaan, opitaan :-)
VastaaPoistaTuota kirjoittaessa oli jo vähän epätoivoinen olo, kun taas oli jalat ihan jumiksissa. Mutta toisaalta, usein asiat voisivat olla huonomminkin :-)