Valintoja, valintoja!

Takana on melko kiireinen työputki, joka vain voimistui, kun tietokone pimahti. Rauha hänen muistolleen. Uuden tietokoneen saaminen viivästyi monta päivää, mikä on freelancerille vähän ikävä juttu: Työt on saatava valmiiksi määräpäivään mennessä ja piste. Nyt on suurin kiire takana ja viikonloppu edessä, ja päätin miettiä hetkisen ajankäyttöä noin ylipäätään.

Kun nimittäin nääs.

Aikaa pitäisi olla
- töihin
- kodinhoitoon
- ruuanlaittoon
- lastenkasvatukseen
- parisuhteelle,

eikä välttämättä tässä järjestyksessä.

Sitten haluaisin
- lenkkeillä
- liikkua muutenkin
- ulkoilla muuten vain
- lukea
- kirjoittaa ja blogata
- tehdä käsitöitä
- olla ja oleilla.

Aika ei tunnu riittävän kunnolla mihinkään. Periaatteessa ei pitäisi valittaa, sillä kaikilla on käytettävissä se sama 24 tuntia vuorokaudessa, ja jokainen valitsee itse kuinka ne käyttää. Silti tämä alituinen valintojen tekeminen vähän väsyttää. Aikakone olisi kiva olemassa! Voisi elää samat hetket moneen kertaan ja tehdä kaiken mitä haluaa. Koska aikakonetta ei ole keksitty eikä ihminen pääse edes katsomaan millaisia vaikutuksia milläkin asialla olisi ollut tai on joskus tulevaisuudessa, ei auta kuin yrittää valita hyvin juuri nyt. Joka ikinen päivä.

Esimerkiksi. Mun normaali työpäiväni kestää sen seitsemän tuntia, jotka kuopus on hoidossa. Kuopuksen hoitopäivän jälkeen lapsi tahtoo yleensä ruokakauppaan, sitten laitetaan ruokaa. Illan mittaan on mahdollisuus liikuntaan, mutta se on sitten kotitöiltä pois... Ja töitäkin riittäisi usein illaksi. Silti se seitsemän tunnin hoitopäivä on parempi valinta kuin kymmentuntinen päivä, jonka oikeasti tarvitsisin. Nyt lapsi saa nukkua aamuisin vähän pitempään ja on hyväntuulinen iltaan asti. Eron huomaa niinä päivinä, kun lapsi menee hoitoon 1,5 tuntia aikaisemmin ja haetaan kotiin tuntia myöhemmin kuin yleensä. Miksi kiusaisin lasta ja itseäni sillä, että ilta menee väsyneenä ränkätessä, kun kerran voin valita?

Siivoamisesta taas olen sitä mieltä, etten ole ihan yksin aiheuttanut meillä vallitsevaa sekamelskaa, vaikka mulla onkin onneton taipumus laskea tavarat käsistäni ja jättää ne siihen :-) Tässä välissä on hyvä huomauttaa, että mies kyllä tekee vähintäänkin oman osansa kotitöistä. Silti kotona on sellainen kaaos, että huh huh. Siitä huolimatta mulle on tällä hetkellä tärkeämpää päästä liikkumaan kuin siivota. Ei se kaaos tunnissa tai puolikkaassa mihinkään karkaa, ja jos alan ajatella että joka paikan pitää olla ojennuksessa ennen liikuntahetkeä, niin en pääse ikinä ovesta ulos. Tuskin kukaan miettii kuolinvuoteellaan, että olisinpa siivonnut enemmän elämäni aikana.

Työssä tulevat kiireajat ovatkin sitten varsinainen ongelma. Mulla on tiettyjä sesonkiaikoja, jolloin töitä on yleensä paljon. Silloin liikunta tahtoo jäädä ensimmäisenä (heti siivoamisen jälkeen, siis). Nytkin on jääneet suunnittelemani venyttelyt ja keskikropan voimistelut tekemättä, vaikka ne eivät edes vie paljon aikaa!

Lisäksi liikunta vaikuttaa mulla suoraan syömisen säännöllisyyteen ja laatuun, joten sen poisjääminen mullistaa syömiset välittömästi. Tästä tämmöisestä olisi päästävä eroon. Olen kyllä huomannut, että liikunta auttaa jaksamaan töissä. Silti se tahtoo jäädä, jos työpäivän ja ruuanlaiton päätteeksi on tiedossa vielä muutama tunti koneella ennen nukkumaanmenoa. Tiedossa on sekin, että tauoton työnteko laskee työtehoa. Pää ei kerta kaikkiaan toimi, ja koneella kuluu entistä enemmän aikaa. Sitten sitä ollaankin pian piipussa kuin jenkkien joulupukki.

Täytyy siis keskittyä taas hetkeksi siihen, että saa osaset jonkinlaiseen tasapainoon.