maanantai 23. toukokuuta 2011

Nonstop, eka kierros

Ponnenjärvi Nonstop on onnellisesti takana. Juna oli hiukan myöhässä, mutta pysähtyi Tuurissa 17.20. Ehdin siis juuri sopivasti kisapaikalle Sepänniemen lomakylään ennen ensimmäisen kierroksen lähtöä, kun mut tultiin hakemaan.

Lähtölaukaus kajahti kello 18.00 Alkumatkasta juoksin mielestäni suhteellisen rennosti ja aika omaa vauhtia. Parin kilometrin päästä aloin ihmetellä, kun keltaliivinen kellokas oli aina vain näkyvissä, vaikkakin kaukana edellä. Kellokas kun juoksee kuuden minuutin kilometrivauhtia, jotta kympin kierros menisi tunnissa. Mulla taas on takana hyviä 7,5 kilometrin lenkkejä, joihin on mennyt aika tasan tunti... Kysäisin siinä sitten juoksukaverina olleelta isältäni, että kuinkas lujaa sitä oikein mennään, ja vauhti oli kuulemma alle 7 minuuttia kilometrillä. Pienten laskutoimitusten jälkeen pääsimme siihen tulokseen, että mentiin mun kannaltani liian lujaa, ja hiljensimme vauhtia hiukan. Ylämäessä se olikin helppoa.

Sattumoisin reitti on mulle suhteellisen tuttu, mutta oli siinä yllätyksiäkin. Muistelin etukäteen matkan varrella tulevia ylämäkiä, mutta unohdin tykkänään loivan ja pitkän nousun, joka tulee juuri ennen puoltaväliä. Siinä olikin tekemistä, kun hölkötin sitä ylöspäin ja asfaltilla juokseminen alkoi tuntua jaloissa. Enhän minä kotioloissa juokse asfaltilla kuin vajaan kilsan kerrallaan, jotta pääsen kuntopolulle ja sieltä kotiin! Lohduttauduin ajatuksella, että puolenvälin jälkeen alkaa pitkä loiva alamäki, mutta eihän se siitä vielä alkanut.

Toisen yllätyksen tuottikin sitten loppupuolen maantieosuus, jonka alkamista odotin kuin koululainen kesälomaa. Sehän oli melkein yhtä kovaa kuin asfaltti! Alkumatkan pari maantiekilometriä eivät tuntuneet ollenkaan niin kovilta, mutta eroon on selvä syy. Tämän osuuden varrella on ajettu hiekkarekkoja vuosikaudet, kyllähän se tie siinä junttaantuu. Hiekkakuopalle vievän tien risteyksen jälkeen tie pehmenikin normaaliksi, ja viimeinen ylämäki alkoi juuri sopivasti. Loppupätkä menikin sitten yllättävän nopeasti.

Tasaisella omalla vauhdillani olisimme olleet maalissa ajalla 1:20. Loppujen lopuksi alitimme sen, eli alkumatkasta on tultu todella lujaa. Jouduin nimittäin loppupuolella kävelemään pariin otteeseen, ja vielä tasamaalla! Se kyllä kismitti hiukan, kun olin kuvitellut selvittäväni tuon lenkin ihan varmasti. Joka tapauksessa kierros oli hyvää harjoitusta KiipFitiä varten siinäkin mielessä, että näki mitä pitää harjoitella.

Kierroksen jälkeen painuin ensin järveen, vaikka vesi olikin kylmää, ja sitten saunaan. Sitten menimme syömään ja sen jälkeen painuin nukkumaan jatkaakseni kisaa seuraavana aamuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti