lauantai 2. heinäkuuta 2011

Vastatuulessa

NonStopin jälkeen en ole pahemmin lenkille ehtinyt, sillä sitä seuranneena viikonloppuna olin zumbaohjaajakoulutuksessa. Viikonloppu oli hieno kokemus, ja lupaan pyhästi postata siitä vielä tämän vuoden puolella, mutta sen aikana sattui pikku tapaturma ja sain kunnon tällin selkääni. Sillä hetkellä se tuntui pikkujutulta, mutta viikon päästä mulla oli ihme kipuja pitkin yläkroppaa. Onneksi menivät ohi, mutta kyllä niitä piti käydä lääkärille valittamassa. Ilmeisesti mulla oli joku fasettinivellukko tai muuta yhtä jännittävää, mikä sitten aiheutti jännitteitä ympäriinsä. Vaivan vähän helpotettua kävin torilla zumbaamassa vanhoilla lenkkareilla ja onnistuin repimään Nonstopissa tulleet rakot hajalle ennen aikojaan, sitten paahdettiin töitä jotta pääsisi lomallekin ja kaikkea tämän tämmöistä.

Lomareissulle kyllä otin lenkkivaatteet mukaan. Kuinkas sattuikaan, onnistuin vilustumaan lomallelähtöpäivänä. Hain ekana lomapäivänä lääkkeet paikallisesta apteekista, mutta eipä niistä ollut apua. Reissu sentään onnistui hyvin ja kävelimme paljon katselemassa kaupunkia. Paluulennolla vapisin kuitenkin kuumeessa ja kun se ei kotonakaan tuntunut laskevan ollenkaan, kävin lääkärissä. Saamani antibiootit eivät auttaneetkaan, ja hyvin pian jouduin sairaalaan, missä mulla todettiin molemminpuolinen keuhkokuume. Nyt on edessä sairaslomaa pitkälle heinäkuuhun.

Taitaapa jäädä KiipFit tällä kertaa väliin. Ehkä ensi vuonna sitten.

6 kommenttia:

  1. Voihan keuhkokuume. :( Se on niin ilkeä tauti, mutta kyllä siitä selviää. Ota nyt oikein rauhallisesti ja malta mahdollisimman pitkään olla ilman liikuntaa. Sen aika tulee sitten myöhemmin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä, kiitos! Mulla tuli välittömästi mieleen sun viimesyksyinen keuhkokuume ja se, miten kauan tuntui kestävän että pääsit liikkumaan yhtään. Eikä tässä tee mieli urheilla henkensä kaupalla, kun portaissakin jo hengästyttää.
    Mutta kun aikansa lepää, niin kyllä se siitä. Sitten taas kunto kohoaa silmissä :-)

    VastaaPoista
  3. Voi ei, kävin vasta lukemassa tämän postauksen. Onpa harmittava juttu tuo sinun sairastumisesi. Nyt ei tosiaan auta kuin levätä. :(

    Itsekin olin juuri etelänreissussa ja heti sen jälkeen tuli flunssa. Ja eikun ohjaamaan jumppaa. Sitten parantelin pari päivää ja taas tuplatunnin ohjaus. Nyt tuntuu jo lähes terveeltä mutta en malttaisi pysytellä pois treenailemasta. Täytyy kumminkin varmaan pakottaa itsensä lepoon, ettei ole sama kohtalo edessä kuin sinulla. Paranemista ja voimia sinulle!!

    VastaaPoista
  4. Juu, levon kannalta otetaan, vaikka olo onkin jo paljon parempi. Juuri eilen juttelin yhden tuoreen tutun kanssa Facebookissa, ja hän kertoi sairastaneensa jälkitautina sydänlihastulehduksen ja elävänsä sen takia jatkoajalla. Kaksi hänen ystäväänsä on kuulemma kuollut samaan tautiin, joten sen kanssa ei ole leikkimistä!
    Kuumetta ei kyllä ole ollut sairaalasta pääsyn jälkeen, mutta yskä ja korvan lukkoilu jatkuvat yhä. Otan siis varmuudern vuoksi rauhallisesti, vaikka välillä tuleekin jo pikkuisen pyörähdeltyä zumba-biisien tahdissa :-)

    VastaaPoista
  5. Voi.. sairaana olet saanut olla. :(

    Ihana kuulla, että olosi on jo paljon parempi.
    Malta ottaa nyt vielä rauhallisesti... ettei tule minkäänlaisia jälkijuttuja.

    Levollista ja aurinkoista kesän jatkoa.

    Ja juoksemisen ja muun liikunnan iloa, sitten kun olet kunnossa ja jaksat.
    ((Hali))

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Riitta!

    Rauhallisesti otetaan, eilen kävin kävelemässä reilun 2,5 kilsan lenkin ja käytin siihen puoli tuntia. Tosin turisin pienen hetken yhden tuttuni kanssa, mutta hänelläkin oli kiire.
    Viime tiistaina oli tulehdusarvot jo normaalit, joten ehkä jo ensi viikolla uskaltaisi kävellä vähän reippaammin ja ehkä hiukan zumbatakin :-)

    VastaaPoista