perjantai 19. elokuuta 2011

Juoksemisen taito

Bongasin kirjastosta Marko Kantanevan kirjoittaman Juoksemisen taito –kirjan, joka on julkaistu tänä vuonna. Nimi puhutteli kummasti. Viimesyksyiset hankaluudet ovat vielä tuoreessa muistissa, eikä koko kesän kestäneen juoksutauon jälkeen ole ollenkaan kirkossa kuulutettua, että talven mittaan hankitut taidot olisivat säilyneet.

Lyhyt johdantokappale Juoksemisen taito kertoo, miten Kantaneva seurasi kolme vuotta työhuoneensa ikkunasta lenkkeilijää, jonka juoksuvauhdissa ja –tekniikassa oli ilmeisesti parantamisen varaa, mutta minkäänlaista kehitystä ei tapahtunut. Usein sanotaan, että juoksemalla oppii, mutta tässä tapauksessa olisi tarvittu muuta. Siitä se idea kirjan kirjoittamiseen sitten vissiin lähti. Toisaalta oli virkistävää lukea, että juoksutekniikan oppiminen tuotti kirjoittajalle itselleenkin hankaluuksia, ja hän sentään on entinen kilpahiihtäjä.

Aika lailla alkumetreillä todetaan, että jokainen juoksee tyylillään, mutta perustekniikassa ei saisi olla isoja virheitä. Raajaan kuulemma kohdistuu joka askeleella kuorma, joka vastaa kehon painoa kolminkertaisena, ja siksi oikea tekniikka on tärkeä. Kirjassa esitelläänkin hyvän juoksutekniikan tunnusmerkit ja annetaan joitakin ohjeita suurimpien virheiden korjaamiseksi.

”Juoksutaidon kohentamiseen tähtäävässä harjoittelussa on ensin laitettava liikkuvuus ja lihasvoima kuntoon.”

Toisin sanoen: Jos ei ole aikoihin tullut pahemmin liikuskeltua, on aloitettava venyttelystä, voimistelusta ja jumpasta. Sitten lähdetään kohentamaan lihasvoimaa ja vasta sen  jälkeen ovat vuorossa koordinaatio- ja lihasharjoitteet. Oman kuntonsa osa-alueita voi testailla liikkuvuus- ja lihaskuntotesteillä sekä Cooperin testillä, joille on tietysti tulostaulukot.

Kirjassa on runsaasti kuvia selventämässä sanomaa, ja vaakasuuntaisille sivuille niitä mahtuukin paljon. Esimerkiksi erilaiset juoksuharjoitteet on esitetty aika nerokkaasti siten, että juoksijan liikkeet näkyvät sarjana yhdessä ja samassa kuvassa, samaan tapaan kuin Kantanevan kotisivujen  ylälaidassa. Tämmöistä esitystapaa en ole ainakaan itse nähnyt muissa kirjoissa. Harjoitusosio alkaa luonnollisesti alkuverryttelyllä, jonka jälkeen on vuorossa venyttelyliikepankki. (En ikinä muista, että ennen verryttelyä pitäisi lämmitellä hölkäten viitisen minuuttia. En tosin ole pahemmin harrastanut verryttelyäkään, ettei sen puoleen.)

Liikkuvuusharjoittelun avuksi esitellään sarja keppijumppaliikkeitä. Lihaskunnon kohottamiseksi annetaan ohjeet kuntopiirin tekemiseksi oma kroppa vastuksena ja painoharjoitteluun vapailla painoilla. Koordinaatioharjoitteet on jaettu kotona tehtäviin jumppaliikkeisiin ja juosten tehtäviin harjoitteisiin. Kaikista harjoitteista on havainnolliset kuvat.

Kirjassa sivutaan myös paljasjalkajuoksua ja talviharjoittelua. Talvijuoksuvinkeistä puuttui mielestäni oleellinen vaatetukseen liittyvä asia: Vaikka vaatteiden hengittävyys on tärkeää, etupuolta pitää myös suojata kylmältä. Ainakin tämä äiti käytti viime talvena villaisia patalappuja liiveissään pahimmilla pakkasilla.

Lopussa on harjoitusohjelmat Cooperin testiä varten, kympille ja maratonille. Kymmenelle kilsalle on kolme erilaista ohjelmaa eritasoisille juoksijoille, maratonin ohjelmat on jaoteltu tavoiteajoille 5, 4 ja 3 tuntia. Lisäksi kirjassa on haastateltu neljää pitkän linjan juoksuvalmentajaa ja kysytty heidän suosikkiharjoitteitaan.

Kaiken kaikkiaan kirja on kuviensa ansiosta todella havainnollinen ja 160-sivuisenakin melko laaja. Mukana tulee käyttäjätunnus nettipalveluun, jossa voi katsella valmennusvideoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti