Lumikenkien kutsu

Lauantaina toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kutsuin itseni mukaan ystävieni lumikenkälenkille. Heillä on isoja koiria, jotka pääsevät viikonloppuisin pitkille metsälenkeille samalla kun ystäväni nauttivat lumikenkäilystä. Minunkaan ei tarvinnut sitoa tennismailoja kenkiini niin kuin Aku Ankassa, vaan sain lainaksi hienot lumikengät, jotka ovat kuulemma voittaneet Retki-lehden testinkin. Hyppäsimme autoon lumikenkien ja dalmisten kanssa ja porhalsimme pikkutien varteen.

Matka suuntautui heti alkajaisiksi jyrkkärinteisen harjun päälle. Kiipeäminen ei ollut oikeastaan hankalaa, alastulo sen sijaan huolestutti jo noustessa. Onneksi sitä ei tarvinnut odotella kauan, vaan hetken kuljettuamme laskeuduimme notkoon ja nousimme seuraavalle harjulle. Laskeutuminen sujui yllättävän hyvin, vaikka tasamaan kasvattia hiukan hirvittikin.

Eka alamäki melkein takana. Kuvan otti Tanja.

Harjun päällä ja aukeilla paikoilla lumi oli niin syvää, että välillä koirat katosivat hankeen kokonaan hypättyään sinne milloin minkäkin perässä. Omatkin jalat upposivat jonkin verran, mutta eivät kumminkaan nilkkaa syvemmälle. Välillä kävelimme lammen jäällä, mutta kiipeily ja harjun päällä käveleminen oli kyllä hauskempaa. Yhtään akan kuvaa en tehnyt koko aikana, vaikka yhdessä ylämäessä kävin pariin otteeseen polvillani. Sekin ongelma poistui, kun otin kantakorotukset käyttöön.

Kiertelimme puolisentoista tuntia, ja oli tosi kivaa! Olo oli paljon varmempi kuin suksien päällä, eikä liikkuminen ei ollut näännyttävän raskasta. Minulle oli yllätys, miten kevyet lumikengät olivat. Siinä tallustellessa tuli väkisinkin mieleen, että jospa hankkisi tämmöiset kotiinkin... Luultavasti käyttäisin niitä enemmän kuin suksiani. Ne eivät ole päässeet vielä ollenkaan ulkoilemaan koko talvena. Ja voihan niitä säätää, niin muutkin pääsevät kokeilemaan. Täältä saisi poistohintaan samoja lumikenkiä kuin ne, jotka sain lainaksi. Hmm...

Aaltoliikettä

Tammikuun työsuma on lopultakin ohi! Helmikuun eka viikko meni normaaliarkeen totutellessa ja liikuntaa lisäillessä. Tuntui kuin en olisi tammikuussa liikkunut ollenkaan, mutta HeiaHeia ja muut seurantasysteemini kertovat sentään toista. Olen jumpannut ja zumbannut vähintään olohuoneessa, mutta näköjään liikkumistaan ei aina huomaa, jos ei lähde ovesta ulos. Eikä niitä kävelylenkkejäkään aina muista jälkeenpäin edes tehneensä.

Juoksulenkillä en ole käynyt herran aikoihin, ja se vähän hirvittää. Sain esimakua liiallisen rehkimisen seurauksista jo alkuviikosta, kun jalat olivat kipeämmät kuin ikinä. Takana oli reilu viikko ilman lepopäiviä... No, tämmöinen:

ma zumbatunti
ti tunti salilla
ke zumbaa kotona 1,5 h
to zumbatunti
pe aamulla 30 min omaa olkkarizumbaa, illalla ohjattu zumbatunti
la tunti salilla
su BodyPump-tunti
ma zumbatunti 

Kävin siis kahteen otteeseen salilla ja pumpissa heti toisen salikäynnin jälkeisenä päivänä. Eihän siinä muuten mitään, mutta tuo tiistain salikäynti oli ensimmäinen joulun jälkeen. Pumpissa kyllä käytin kevyempiä painoja kuin koskaan, mutta kyykkybiisissä huomasi silti selvästi, että tangon kummassakin päässä olisi voinut olla vaikka kilo vähemmän. Biisiä ei millään meinannut jaksaa loppuun, eikä BodyPumpissa tosiaankaan soiteta mitään kymmenminuuttisia proge-kappaleita. Maanantaiaamuna jalkoja pakotti jonkin verran. Illan zumbatunnilla ne tuntuivat vertyvän, mutta tiistaina reisiä ja pohkeita särki istuessakin. Sellaista en muista ennen kokeneeni. Olin kuitenkin mielestäni venytellyt joka päivä ja väliin yölläkin, kun heräsin siihen, että jalkoja pakotti. Luulisi, että tässä on jo jotain oppinut, ja sitten sortuu tuommoiseen aloittelijan mokaan...


Sillä voi tietysti olla jotain tekemistä hankkimani Mywellness Keyn kanssa, joka määrittelee liikunnan tavoitetasot joka päivälle. Tavoitetason pitäisi nousta vähitellen, oliko se nyt prosentin viikossa va mitä siitä sanottiin... Laitetta pidetään housunkauluksessa koko päivä, joten kaikki päivän hötkyilyt lasketaan liikkumiseksi, mutta rajat ovat sitten sen mukaiset. Liikkuminen muunnetaan MET-arvojen mukaan move-yksiköiksi, ja aktiivisuus määritellään näin:

alle 500 movea - vähän aktiivinen (symbolihahmo istuu)
500 - 750 movea - kohtalaisesti aktiivinen (hahmo kävelee lysyssä)
750 - 1 000 movea - aktiivinen (hahmo juoksee)
yli 1 000 movea - todella aktiivinen (hahmo loikkaa ilmaan ja lyö kantapäitä yhteen)


No niin. Tavoitetasoon pääsemistä seurataan palkilla, joka kasvaa päivän mittaan. Jos päivän tavoitetaso ylittyy, palkin viereen ilmestyy plussa. Tavoitetason ja päivän aikana kerätyt movet saa näkyviin nappia painamalla, ja siinähän se vitsi sitten onkin. Olen lähinnä seurannut palkkia ja ollut tyytyväinen, jos olen saanut iltaan mennessä plussan näkyviin, ja muutaman päivän välein olen tökännyt laitteen tietokoneeseen ja tallentanut tiedot tietokantaan. Hankin laitteen jouluviikolla, ja lähtötavoitteena oli se 500 movea päivässä. Nyt mun tavoitteeni näkyy olevan joka päivä pitkästi toistatuhatta movea, tänäänkin 1 529 ja huomenna lauantain kunniaksi vielä vähän enemmän... Siihen ei enää arkikävelyllä pääse, jos ei sitten tee sellaista työtä jossa on koko ajan jaloillaan.

Juuri tuossa viime viikolla kävi niin, että illalla katsoin mittariin ja totesin, että tavoitteesta on koossa vasta puolet. Onneksi sitten kumminkin huomasin katsoa montako movea olin kerännyt, ja olihan niitä koossa yli 800. Kyllä se sille päivälle riitti. Laite on hyvä renki, mutta huono isäntä!