Pakkanen paukkaa!

On sitten ilmoja pidellyt viime aikoina. Alan jo kallistua samalle kannalle kuin se kolumnisti, joka ehdotti kansallista talvilepoa tammi-helmikuun ajaksi. Havunneulasia en kyllä ajatellut syödä, mutta muuten vaipuminen talvilepoon voisi olla paikallaan :-)

Pakkasen lisäksi on koetellut hienoinen hoppu, jonka takia en ole käynyt salilla enkä ohjatuissa jumpissa, saati kirjoitellut tänne. Lenkillä olen käynyt viime sunnuntaina, keskiviikkona ja taas tänään sunnuntaina: joka kerran sama lenkki, joka kerran meni puolisen tuntia.

Viime sunnuntaina teki hyvää hölkötellä kahvakuulakurssin raskauttamat lihakset rennoiksi, mutta olin pukenut liikaa päälleni. Pakkasta oli liki 20 astetta, enkä osannut kuvitella että tuulipuku ja kaksi pitkähihaista aluskerrastoa olisivat niin tuskaisen kuuma asu. Keskiviikkona oli hyvä vaatetus, pitkä kerrasto, juoksupaita ja -housut sekä heijastinliivi, joka pitää sopivasti tuulta. Tänään asu oli muuten sama kuin viimeksi, mutta heijastinliivin jätin aurinkoisen päivän kunniaksi kotiin. Pitkävartiset sukat, pipo ja ohuet neulehanskat ovat vakiovaruste, mutta tänään hanskat olivat kämmenistä märät paljon ennen kuin olin kotona. Sinänsä kummallista, kun en pahemmin edes hengästynyt.
 
Juoksija-lehden sivuilla on juttua siitä, ettei pakkasella pitäisi rehkiä liikaa. Toisaalta uuden lehden kannessa julistetaan, että Kylmyys nostaa kuntoa! Itse jutussa neuvotaan tekemään lyhyitä lenkkejä ja yhdistämään niihin muita harjoituksia. Kylmässä harjoittelu kuulemma lisää lämmönsietokykyä ja parantaa sydämen pumppaustehoa. Lisäksi kylmyys karaisee ja rentouttaa, ja kenkäkin pitää hyvin :-)

Itseään pitää silti kuunnella ja malttaa kääntyä kotiin, jos tuntuu liian kylmältä. Muuten käy kuin sille talitintille, joka makasi keskiviikkona maassa. Oli raukka kai kuollut kylmään. Nostin sivuun, ettei kukaan tallaa päälle.

Sen olen itsekin huomannut, että kylmään kyllä tottuu. Mun pakkasraja kulkee nykyään jossain 17 tai 18 asteen paikkeilla. Viime vuonna tein pari lenkkiä -18 asteessa, ja kyllä piti pukea kamalasti päälle. Nyt pärjään ihan hyvin niillä kerroksilla, joita käytin jo ennen lumen tuloa. Sitä olen tässä vähän miettinyt, että mitä kummaa puen lenkille sitten kesähelteillä. Bikinitkö?

Paluu arkeen

Tämä viikko on vielä mennyt enimmäkseen lomailun merkeissä. Käväisin kotipuolessa, ja lenkkarit olivat totta kai mukana. Alun perin suunnittelin lenkkeileväni Vegoilla, kuten olen tehnyt tähänkin asti, ja otin uudenkarheat Inov-8:t mukaan lähinnä näyttääkseni niitä isälle. Loppujen lopuksi juoksin kumminkin Inov-8:eillä, mikä oli oikein hyvä päätös. Tähän asti olen juossut niillä vain vähän enkä lumella lainkaan, joten nyt ne tuli testattua. Torstain lenkillä tiellä oli paikoin lumilingon jättämiä liukkaita kohtia, mutta kenkä piti silti oikein hyvin. Pikkuisen lipsui siinä vaiheessa, kun kokeilin spurttia alaspäin viettävällä osuudella, mutta kaiken kaikkiaan pito oli tosi hyvä. Kyse on kumminkin nastattomista maastolenkkareista. Hölkkäsin neljä kilsaa ja lopetin sillä erää siihen.

Perjantaina reitille oli ehtinyt tupruta lunta linkoamisen jälkeen, ja lisää tuli lenkin aikana. Juokseminen oli selvästi raskaampaa, joten otimme hiukan hitaamman lenkin ja juoksimme sitten kuusi kilsaa. Aikaa kului 51 minuuttia eli hiukan vähemmän kuin viimesyksyisessä kuuden kilsan hölkkäkisassa. Tänä vuonna on siis täynnä tasan 10 kilometriä juoksua. Edellisen kerran olen juossut ulkona joulukuun alussa, sitten iski köhäkierre. Kuulin muuten ilokseni, että juoksutyylini on jo parempi kuin syksyllä :-)

Mun on pitänyt pitkään kirjoittaa siitä, miten varustaudun lenkille talvisaikaan. Viime talvena lenkkeilyä aloitellessani puin päälleni reippaasti enemmän kuin nyt. Muistan juosseeni 18 asteen pakkasessa ylläni kaksi pitkää kerrastoa, ohuet joustavat tuulihousut ja tuulitakki joka ei hengitä. Kaipa mulla oli myös kaulaliina, pipo, paksunpuoleiset hanskat ja jalassa maastolenkkarit sekä itse kutomani villasukat :-)

Se oli ihan hyvä varustus siinä vaiheessa, kun jaksoin juosta enimmillään kaksi lyhtypylvään väliä kerrallaan. Nykyään tulee lenkkeillessä sen verran kuuma, että puen vain yhden kerraston, kovilla pakkasilla kävellessäni saatan lisätä toiset housut ja lyhythihaisen paidan. Vielä 10 asteen pakkasella juoksupaita riittää, jos ei tuule kovaa. Tuuli tuottaakin vähän päänvaivaa, sillä vanha tuulitakkini ei ole vieläkään oppinut hengittämään :-) Se ei siis pääse juoksulenkille kuin äärimmäisessä hädässä. Syksyllä tuli kuitenkin todettua, että pelkkä heijastinliivikin pitää tuulta aika hyvin.

Pässinpökkimät ovat vaihtuneet urheilusukkiin sen jälkeen, kun hikinen villasukka hiersi jalkaan rakon. Nastalenkkareita en ole hankkinut vieläkään, enkä aio ainakaan tänä vuonna hankkiakaan. Jos on liian liukasta, voin siirtää lenkkiä toiseen päivään tai keksiä jotain muuta. Yleensä maastolenkkarit pitävät riittävän hyvin, jos reitin varrella ei ole paljon autotien ylityksiä.

Välipäivinä ilmestyneessä KuntoPlussassa oli myös juttu talvilenkille pukeutumisesta. Jutusta puuttui jostain lukemani nyrkkisääntö: Vaatetta tarvitaan sen verran, että lenkille lähtiessä on hiukan kylmä. Äkkiä sitä sitten lämpiää.

Tällä viikolla liikkuminen on jäänyt aika vähiin, sillä matkanteko vei kaksi päivää.
Maanantaina zumbasin aamulla ennen töihin lähtöä. Illalla kävin punttisalilla.
Torstaina hölkkäsin neljä kilsaa,
perjantaina kuusi kilsaa.


Siinäpä se sitten olikin, sillä matkustaminen vei viikosta kaksi päivää. Kuntokeskuksen liikuntakalenteri on muuttunut, enkä aloittanutkaan sitä puolimaratonohjelmaa uudelleen vielä tällä viikolla. Alkaa siis olla korkea aika kehittää sopiva viikkorytmi kevätpuolelle.

Marcosilla, Imelda puhelimessa

Loppusyksystä totesin, että talossa pyörivien lenkkivermeiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Niinpä hankin niitä varten ihan oman naulakon, jossa on myös kolmihyllyinen kenkäteline. Nyt alkaa näyttää siltä, että meille on muuttanut urheiluhullu tuhatjalkainen. Osa miehen lenkkareista ja salikengistä pyörii edelleen kuistin lattialla, sillä kenkätelineellä on...

1. Brooks Adrenalinet, jotka ostin keväällä. Hyvät peruslenkkarit, jotka kyllä alkavat hiljalleen väsähtää.
2. Salomon Vegat, viime syksynä ostetut maastolenkkarini. Näillä on hyvä juosta talvella, sillä niihin saa mahtumaan villasukan...
3. Uudenkarheat Inov-8:t, joilla on juoksenneltu muutama lyhyt lenkki. Kevyet ja vaimentamattomat kengät ajetaan kunnolla sisään keväällä, kerron niistä tarkempia käyttökokemuksia siinä vaiheessa :-)
4. Rykän mustat, kauniit kuviosatiiniset tanssilenkkarit vai miksi niitä nimittäisin. Nämäkin ostin viime talven mittaan sekä
5. Puman valkoiset salikengät, jotka ostin Vuokatista koska Rykät olivat jääneet kotiin. Nämä tarjouskengät ovat kyllä olleet hyvä ostos.

Lisäksi tilaa vievät miehen kahdet paraatilenkkarit ja kori, jossa pidän pipoa ja hanskojani.

Olen siis reilun vuoden mittaan ostanut viidet urheilukengät, ja tulevat iljannekelit ovat saaneet harkitsemaan vakavasti nastalenkkareiden hankintaa. Käytän kyllä kaikkia kenkiäni ja useimmat olen ostanut alesta, mutta silti tuntuu hiukan siltä kuin mopo olisi karkaamassa rasasta. Ehkä siksi, että muuten kartan vaatteiden hankkimista kuin ruttoa.

Paitsi tietysti treenivaatteiden. Vielä keväällä sauvakävelin täysin tyytyväisenä t-paidassa, tuulitakissa ja siskolta ostamissani tuulihousuissa, ja alkukesästä liikuntagarderobini täydentyi muutamalla lyhythihaisella paidalla sekä pohjemittaisilla housuilla, joita niitäkään en ollut itse ostamassa. Syksyllä sitten hankin juoksuhousut ja pitkähihaisen paidan, ja onhan mulla tietysti pari kolme pitkähihaista kerrastoa. Lenkkivaatteita on siis ihan tarpeeksi. Kummasti sitä silti selaa silmät kiiluen urheiluliikkeiden mainoksia ja miettii, hankkisiko sitä, tätä vai kenties tuota. Viis siitä, että olen käyttänyt töissä vuosikaudet samoja vaatteita, jotka alkavat olla jo aika kulahtaneita. Mari kirjoitti omassa blogissaan samasta ilmiöstä joku aika sitten.

Oma lukunsa ovat tietysti sisäjumppavaatteet. Zumbatessa haluaisi käyttää jotain nättiä ja kirkasväristä nyt, kun näkee itsensä peilistä, ja uusi zumbavaatemallistokin on kuulemma tulossa. Tähän asti olen välttynyt zumbavaatekuumeelta, mutta kehitys näyttää kulkevan huolestuttavaan suuntaan. Toivottavasti Tarjoustalosta ostamani räikyvän pinkki toppi ajaa asiansa ja toimii jonkinlaisena rokotteena... Pitkät jumppahousut pitää ehkä hankkia, sillä nykyiset on ostettu hoikempina päivinä. Enää ei sentään tarvitse koko ajan pelätä, että housujen vyötärö lähtee rullaatirullaamaan alaspäin kesken kaiken, mutta eivät ne ihan sopivat ole. Vielä.

On tässä varusteluinnossa silti hyvätkin puolensa. Viime talvena sai miettiä tosissaan, mitä pukisi lenkille ylleen. Nyt liikkumaan lähteminen ei ole ainakaan siitä kiinni. Päinvastoin on pieni pakko lähteä liikkeelle, jotta vaatteisiin ja kenkiin sijoitetut rahat eivät valu hukkaan.

Kuka verkkarit vei?

Syksyn kylmetessä näin yhtäkkiä olen vähän miettinyt, miten lenkille pitäisi pukeutua loppusyksystä. Vielä ei ole ollut isompia ongelmia, mutta kohta on jo paljon viileämpää.

Viime vuonna tähän aikaan ajattelin, että pitää vain sauvoa sen verran lujaa, ettei kylmä pääse yllättämään. Nyt kun sauvat ovat saaneet lepäillä, käsivarret pitää suojata paremmin. T-paita ja tuulitakki ei tunnu enää kauhean hyvältä yhdistelmältä, varsinkaan kun takki alkaa hiljalleen käydä turhan väljäksi. Sitä paitsi mun tuulitakkini on sen verran tiivis, että hiostaa herkästi. Sen siitä saa, kun on koko kesän lenkkeillyt teknisissä vaatteissa, enää ei mikä tahansa paita kelpaakaan!

Entä housut sitten? Olen käyttänyt Umbron vuorittomia ja hengittäviä tuulihousuja parina keväänä ja syksynä. Ne ovat kumminkin aika ohuet eivätkä pidä pohkeita niin lämpiminä kuin tätä nykyä haluaisin. Pitkät kalsarit ja tuulihousut taas tuntuvat vielä ihan liian kuumalta yhdistelmältä. Viime talvena kyllä puin lenkille kaksi pitkähihaista kerrastoa ja tuulipuvun, mutta se olikin viime talvena. Lisäksi housutkin alkavat tippua jalasta. Tai sitten en ole vain aiemmin tajunnut, miten pitkät ne oikein ovat.

Harkitsin jo kaivavani jostain vanhat kunnon verkkarini ajalta ennen kuopuksen syntymää. Ukkokultani kuitenkin suositteli tuulisuojattujen juoksuhousujen hankkimista. Ensimmäinen reaktioni oli, että täkäläisestä urheiluliikkeestä ei taatusti löydy mulle sopivia juoksuhousuja ja vaikka löytyisikin, niin sitten pitäisi siirtyä lenkkeilemään pimeässä. Koska mies oli kuitenkin menossa kaupunkiin ostamaan itselleen kuntosalille sopivia housuja, hyppäsin kyytiin. Ajattelin, että tuskin löydän mitään, mutta katsotaan nyt edes.

Ensin kiinnitin huomioni kivannäköisiin, pitkähihaisiin juoksupaitoihin, joista jopa löytyi kokoja. Painuin paitojen kanssa sovituskoppiin ja totesin, että ihan hyvältähän nämä näyttävät. Ohimennen löysin myös juoksuhousurekin, josta katselin pari kokoa käsivarrelle. Kuinka ollakaan, kokonaisuus ei näyttänytkään niin nololta kuin olin kuvitellut! Kaupat tehtiin, ja olen tyytyväinen.

Näillä hankinnoilla varmasti pärjää pitkälle talveen, sillä joulupukki toi viime vuonna urheilukerraston, ja mies oli sitä mieltä ettei ostamani paita tarvitse takkia päälleen syksyn aikana. Näin alkuun pitää varmaan totutella uuteen lookiin aamuhämärissä, mutta kyllä se sitten siitä lutviutuu.