Kas kummaa, kohta on kesä!

Sitä ollaan sitten kesän kynnyksellä, ihan yhtäkkiä. Voisi taas ihmetellä mihin aika oikein on hurahtanut, mutta arvaahan tuon. Siinä se arkisissa puuhissa menee.

Tänä vuonna en lähtenyt Ponnenjärvi NonStopiin, vaikka kieltämättä mieli olisi tehnytkin. Vaan jos ei ole lenkkeillyt tämän vuoden puolella yhtään, niin ei sitä oikein kisoista kannata aloittaa. Ehkä ensi vuonna sitten. Kuulin, että lehtimäkeläinen Pekka Murtomäki juoksi yhteensä 166, 6 kilometriä. Se lienee tämän vuoden ennätys, kun kerran erikseen mainittiin.

Tässä kumminkin kuva viime vuoden NonStopista.
Otin sen puoli viiden maissa aamulla tullessani Töysän keskustaan.

Askelkampanja saatiin kunniallisesti päätökseen. Tänä vuonna "askelettoman" liikunnan muuntosuhde oli edellisvuosia parempi - aiemmin puolen tunnin kuntosalirupeamasta tai pyöräilystä sai 2 700 askelta, kun tänän vuonna niitä sai 3 500. Tosin joukkuetoverini oli sitä mieltä, että tämäkin on liian vähän - hän kun harrastaa uintia ja ui kilometrin noin vartissa. Hän siis saa kilometrin uinnista 1 750 askelta, kun taas minä olisin saanut sen 3 500 tai jopa enemmän... 
Joka tapauksessa kävin välillä kuntosalilla sekä tein muutamia pyörälenkkejä, koska jalat eivät olisi millään kestäneet sellaisia askelmääriä kuin mun asettamani järjetön matkatavoite olisi vaatinut. Tietysti siis myös kävelin joka paikkaan vähän pitempää reittiä ja vedin zumbatunnit viikoittain. Tavoitteen täyttymistä oli kiva seurata kartalla, vaikka välillä vähän epäilytti tulevatko kilometrit täyteen.

Olin nyt kai neljännen kerran mukana kampanjassa, ja kyllä se vain on vaikuttanut liikkumisen määrään. Parhaiten sen näkee siitä, miten päivittäinen askeltavoitteeni on kerta kerralta noussut. Alkuun se oli kai sen
7 000 eli hyvinvointirajalla, nyt se oli jo kaksinkertainen. Ja kun niitä punaisia kalenteriruutuja on niin vaikea sietää, niin useimpina päivinä tavoite on myös saavutettu ja jopa ylitetty roimasti. Hyvä minä!

Kilometrikisasta taisikin olla juttua ainakin ohimennen. Olen siis jälleen Outin 24PolkeePolkee-joukkueessa, ja nyt on 99 kilometriä koossa. Määrä ei ole vielä suuren suuri, mutta kyllä se siitä kasvaa. Tässä joukkueessa mulla ei ole asiaa kärkisijoille, mutta ei se mitään. Pääasia että kilometrejä kertyy kesän mittaan. Outilla on kannustimena hauska haaste joukkueen jäsenille. Ja niin, jonkinlainen tavoite piti siis asettaa - jospa saisin vispattua 500 kilsaa täyteen. Varovainen tavoite, mutta eipä se täyttynyt viime kesänäkään. Paremmalla onnella tänä vuonna!

Viime viikonloppuna uskaltauduin ensimmäiselle pitemmälle pyörälenkille vuosiin. Etukäteen vähän mietin, että miten kauan siinä oikein menee ja kuinkahan se tuntuu jaloissa. Aikanaan pyörää valitessani ajattelin lähinnä sitä, että tarvittaessa saan kyytiin lapsia ja tavaroita, joten se on suhteellisen jykevä ja raskas. Mutta vaikka mun Nopsani ei ole mikään varsinainen vauhtihirmu, niin on siinä sentään seitsemän vaihdetta. Ihan turhaan murehdin! Tai no, ehkä murehtiminen pani aloittamaan lenkin vähän varovammin ja pienemmällä vaihteella kuin olisin tavallisesti ajanut. Siispä jaksoin matkan ihan hyvin parista sitkaasta ylämäestä huolimatta ja pystyin ajamaan vielä loppumatkankin suhteellisen kovaa. 

Matkaa ei kertynyt kuin 26 kilsaa, mutta reissun pointti ei ollut oikeastaan siinä. Olenhan mä toki ajanut tänäkin keväänä lähes 20 kilsan matkoja, mutta ne rupeamat ovat olleet edestakaisia. Siinä on mahdollisuus kääntyä takaisin sen mukaan, miltä milloinkin sattuu tuntumaan. Lenkki taas on puolivälin jälkeen pakko jaksaa loppuun asti! Tämä oli siis pieni askel fyysisesti, mutta suuri henkisesti. Tulipa siinä myös nähtyä paremmin maisemia, joiden ohi yleensä on huristeltu autolla.

Tunnustus

Sain jo maaliskuussa Ikiliikkujalta tunnustuksen, josta suurkiitokset! Tähänkin tunnustukseen liittyy pari pikku juttua, eli

One Lovely Blog Awardin pelisäännöt:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.

2. Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi.

3. Lahjoita tämä sama award 15 parhaalle blogille/bloggaajalle.

No niin, eka kohta voidaan rastia tehdyksi.
Sitten seitsemän satunnaista faktaa... Mitähän en olisi jo tullut kertoneeksi?

1. Pidän kaikista vuodenajoista, kunhan ei aivan liiallisuuksiin mennä.
2. Pärjään paremmin pakkasella kuin helteellä.
3. Se johtuu siitä, että mulla on juomisongelma: En ikinä muista juoda tarpeeksi vettä.
4. Mun aamuni lähtee parhaiten käyntiin kaurapuurolla, raejuustolla ja mustikkasopalla. Viikonloppuna paahdan mieluusti ruis- tai kauraleipää ja pistän väliin tomaattia ja mozzarellaa.
5. Kasvissyönti kiinnostaa, mutta olen liian laiska siirtymään siihen. Lisäksi mulle on tullut aiemmista kokeiluista hiukan hintelä olo.
6. Söisin mielelläni myös intialaista ruokaa. En silti viitsi opetella laittamaan sitäkään ainakaan vielä, koska saisin syödä sen yksin.
7. Viimeksi söin intialaista ruokaa Irlannissa, jonne pitää päästä toistekin.

Siinähän sitä! Parhaiden bloggaajien valikointi onkin vaikeaa, koska en ole pahemmin seurannut blogeja viime aikoina. Ikiliikkuja itse olisi muuten ehdottomasti joukossa, mutta olisi toisaalta ikävä temppu panna hänet taas valitsemaan 15 parasta bloggaajaa. Ratkaisen asian antamalla Ikiliikkujalle kunniamaininnan :-)

Lisäilen tähän lähiaikoina ne bloggaajat, joille haluan kierrättää palkinnon...

Kaasua, komisaario Katja!

Herttileeri, että aika on kulunut vikkelään! Vielä jokin aika sitten mielessä oli suunnitelma jos toinenkin, mutta ne ovat hiljalleen karisseet matkan varrelle. Jostain syystä viime aikoina on tullut keskityttyä zumbaan ja nimenomaan omiin tunteihin...

Aikomuksena oli tosiaan mennä Ponnenjärvi Non Stopiin 18.5., mutta olen yrittänyt säästellä jalkojani kaiken zumbaamisen lomassa enkä ole käynyt juoksulenkillä herran aikoihin. Pohkeet ovat muutenkin lujilla. Näin ollen ei taida olla mitään mieltä matkustaa monen sadan kilsan päähän, vaikka se niin kivaa olisikin. Samasta syystä jätän Peurunkapatikan suosiolla väliin, vaikka siitäkin haaveilin pitkään, eikä saman viikonlopun Salpaus-Rogaining ole yhtään sen paremmin tämän kevään ohjelmistossa. Ehkä ensi vuonna sitten.

Suoraan sanoen hiukan hirvittää, kuinka syksyn KiipFitin käy. Mulla ja miehellähän on viime vuoden osallistumismaksut vielä sisällä, mutta vähän mietityttää kuinka tässä ehtii käydä juoksulenkillä ja zumbata rikkomatta jalkojaan. Kaiken lisäksi Armaani osallistuu paria viikkoa ennen KiipFitiä rogaining-kisoihin, joissa hilppaisee satakunta kilometriä maastossa vuorokauden aikana. Sattumoisin musta tuntuu, ettei hän osallistu heti perään maastopuolikkaalle. On sitä rogaining-kisojen jälkeistä hassukävelyä sen verran nähty. Alun perin ajatuksena oli, että KiipFit olisi ollut hänelle valmistavana kisana, mutta sitäpä siirrettiinkin tänä vuonna puolitoista kuukautta eteenpäin. Meinaa heittäytyä hankalaksi taas tämäkin, mutta eiköhän sitä jotain keksitä. Lähteekö joku seuraksi?

Kilometrikisaan sentään osallistun tänäkin kesänä. Toivottavasti saldo tällä kertaa nousee yli viimevuotisen 130 kilsan! Se oli hiukan nolo tulos, mutta olihan mulla erittäin hyvä syy jättää leikki kesken.

Elämä on siis ollut viime aikoina oikein zumbaisaa. Yksi ilta viikossa menee siihen, että käväisen ohjaamassa zumbatunnin tai pari. Huhtikuun puolivälissä kävin pitkään odotetun B2-kurssin, ja viime viikonloppuna oli vuorossa ZIN Jam -sessio, jossa ohjaajana toimi ZJ Maija Grace. Tilaisuus oli todella loistava - kolmen tunnin aikana käytiin läpi neljä uutta koreografiaa, joista saatiin nuotit kotiin. Lisäksi oli varattu aikaa keskustelulle asioista, joita ohjaajille tulee eteen. Suosittelen!

Master Class ennen ZIN Jameja. Kuvan otti Liikuntakeskus Willan Saila.

ZIN Jameja on tulossa Seinäjoelle 19.5, Turkuun 27.5. ja Vaasaan 9.6., jos en ihan väärin muista. Kaikissa on varmaankin sama hinta eli 30 dollaria. Vaasan jamit ohjaa Anssi Heikkilä, muut Maija Grace. Pitäisiköhän mennä Vaasaan...