Tänä vuonna en lähtenyt Ponnenjärvi NonStopiin, vaikka kieltämättä mieli olisi tehnytkin. Vaan jos ei ole lenkkeillyt tämän vuoden puolella yhtään, niin ei sitä oikein kisoista kannata aloittaa. Ehkä ensi vuonna sitten. Kuulin, että lehtimäkeläinen Pekka Murtomäki juoksi yhteensä 166, 6 kilometriä. Se lienee tämän vuoden ennätys, kun kerran erikseen mainittiin.
 | |
| Tässä kumminkin kuva viime vuoden NonStopista. Otin sen puoli viiden maissa aamulla tullessani Töysän keskustaan. |
Askelkampanja saatiin kunniallisesti päätökseen. Tänä vuonna "askelettoman" liikunnan muuntosuhde oli edellisvuosia parempi - aiemmin puolen tunnin kuntosalirupeamasta tai pyöräilystä sai 2 700 askelta, kun tänän vuonna niitä sai 3 500. Tosin joukkuetoverini oli sitä mieltä, että tämäkin on liian vähän - hän kun harrastaa uintia ja ui kilometrin noin vartissa. Hän siis saa kilometrin uinnista 1 750 askelta, kun taas minä olisin saanut sen 3 500 tai jopa enemmän...
Joka tapauksessa kävin välillä kuntosalilla sekä tein muutamia pyörälenkkejä, koska jalat eivät olisi millään kestäneet sellaisia askelmääriä kuin mun asettamani järjetön matkatavoite olisi vaatinut. Tietysti siis myös kävelin joka paikkaan vähän pitempää reittiä ja vedin zumbatunnit viikoittain. Tavoitteen täyttymistä oli kiva seurata kartalla, vaikka välillä vähän epäilytti tulevatko kilometrit täyteen.
Olin nyt kai neljännen kerran mukana kampanjassa, ja kyllä se vain on vaikuttanut liikkumisen määrään. Parhaiten sen näkee siitä, miten päivittäinen askeltavoitteeni on kerta kerralta noussut. Alkuun se oli kai sen
7 000 eli hyvinvointirajalla, nyt se oli jo kaksinkertainen. Ja kun niitä punaisia kalenteriruutuja on niin vaikea sietää, niin useimpina päivinä tavoite on myös saavutettu ja jopa ylitetty roimasti. Hyvä minä!
Kilometrikisasta taisikin olla juttua ainakin ohimennen. Olen siis jälleen Outin 24PolkeePolkee-joukkueessa, ja nyt on 99 kilometriä koossa. Määrä ei ole vielä suuren suuri, mutta kyllä se siitä kasvaa. Tässä joukkueessa mulla ei ole asiaa kärkisijoille, mutta ei se mitään. Pääasia että kilometrejä kertyy kesän mittaan. Outilla on kannustimena hauska haaste joukkueen jäsenille. Ja niin, jonkinlainen tavoite piti siis asettaa - jospa saisin vispattua 500 kilsaa täyteen. Varovainen tavoite, mutta eipä se täyttynyt viime kesänäkään. Paremmalla onnella tänä vuonna!
Viime viikonloppuna uskaltauduin ensimmäiselle pitemmälle pyörälenkille vuosiin. Etukäteen vähän mietin, että miten kauan siinä oikein menee ja kuinkahan se tuntuu jaloissa. Aikanaan pyörää valitessani ajattelin lähinnä sitä, että tarvittaessa saan kyytiin lapsia ja tavaroita, joten se on suhteellisen jykevä ja raskas. Mutta vaikka mun Nopsani ei ole mikään varsinainen vauhtihirmu, niin on siinä sentään seitsemän vaihdetta. Ihan turhaan murehdin! Tai no, ehkä murehtiminen pani aloittamaan lenkin vähän varovammin ja pienemmällä vaihteella kuin olisin tavallisesti ajanut. Siispä jaksoin matkan ihan hyvin parista sitkaasta ylämäestä huolimatta ja pystyin ajamaan vielä loppumatkankin suhteellisen kovaa.
Matkaa ei kertynyt kuin 26 kilsaa, mutta reissun pointti ei ollut oikeastaan siinä. Olenhan mä toki ajanut tänäkin keväänä lähes 20 kilsan matkoja, mutta ne rupeamat ovat olleet edestakaisia. Siinä on mahdollisuus kääntyä takaisin sen mukaan, miltä milloinkin sattuu tuntumaan. Lenkki taas on puolivälin jälkeen pakko jaksaa loppuun asti! Tämä oli siis pieni askel fyysisesti, mutta suuri henkisesti. Tulipa siinä myös nähtyä paremmin maisemia, joiden ohi yleensä on huristeltu autolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti