Nonstop, jatko-osa

Nonstop-postaus päättyi ekan kierroksen loppuun, mutta eihän itse kisa siihen jäänyt. Lauantaiaamuna lähdin vielä tekemään pari kierrosta kävellen, koska halusin ihailla auringonnousua ja ottaa valokuvia. Kävellessä oli myös kiva kuunnella lintuja ja ihmetellä äänimaiseman äkillistä vaihtumista kirkonkylään tullessa. Niemenkylässä ja järven pohjoispäässä kuului esimerkiksi kaulushaikaran, kurkien ja kuovien ääniä, mutta taajamassa ne peittyivät kertaheitolla pikkulintujen lauluun. Käväisin uuden uutukaisessa lintutornissakin tähyilemässä kosteikkoon ja näinkin monenlaisia lintuja. Ponnenjärven hirviötä ei näkynyt, eikä näillä suorituksilla pitäisikään :-)

Juuri ennen neljän lähtöä Sepänniemessä oli näin hämärää...

...puolisen tuntia myöhemmin kirkonkylään tullessa näytti jo tältä.

Aamun jälkimmäisellä kierroksella taluttelin puolet matkasta polkupyörää, jolla olin tullut yöpaikastani Sepänniemeen. Aikeena oli alun perin palauttaa pyörä yöpaikkaan kierroksen varrella, mutta toisella kierroksella tajusin että viimekeväiset lenkkarini olivat hiertäneet päkiöihini mojovat rakot. Ajoin siis pyörällä kierroksen täyteen, ja pitihän sitä sitten ajaa vielä yksi kierros kiellon päälle ja palauttaa pyörä vasta sitten! Käväistyäni suihkussa lähdin Tuuriin ja ehdin juuri sopivasti vielä Keskiselle ostamaan uudet juoksuhousut ennen päiväjunan lähtöä.

Loppusuora häämöttää - Sepänniemeen käännytään notkon jälkeen.

 

Nonstop oli kiva kokemus, enkä jätä sitä yhteen kertaan - jos se minusta on kiinni. Tapahtuma ei ole suuren suuri, mutta siinä sen viehätys onkin. Osallistujat ovat enimmäkseen ultrajuoksijoita: Lähdössä mainittiin nimeltä pari kilpailijaa, joista toisella oli plakkarissa yli 1 300 maratonia ja toisella yli 800 – tarkkoja lukuja en muista, ja nythän ne kasvoivat taas. Aamukuuden aikaan joku oli lähdössä kisan kolmannen maratoninsa jälkipuoliskolle, kun minä vetelin kaurapuuroa naamaani. Tähän väliin voisinkin vielä kehaista kisapaikan tankkauspistettä, joka oli tosi monipuolinen herajuomineen ja aamupuuroineen. Puolivälin kello- ja tankkauspisteessä taas oli aamulla tarjolla lämmintä kaakaota mehun ja veden lisäksi. Se olikin tarpeen, sillä aamuyöllä oli oikeasti kylmä.

Lähtöpuheessa esitelty Ponnenjärven poika lähti tällä kertaa Viroon. Voittaja Peeter Vennikas juoksi 170 kilsaa. Toiseksi tuli Ritva Vallivaara-Pasto tuloksella 140,980 km. Hurjia suorituksia! Mulle riittää vähempikin, ainakin toistaiseksi. Iltakuuden ja aamukymmenen välillä sain täyteen 10 kilsaa juosten ja 15 kilsaa kävellen. Pyöräilykilometrejä kertyi 20, jos lasketaan mukaan siirtymät yöpaikasta kisapaikalle ja takaisin. Kotimatkalla junassa nukuttikin sitten makeasti!