sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Flower Power - kukkaisvoimailua

Eilen aamulla heräsin olkapää kipeänä. Loukkasin sen pahasti pari vuotta sitten ja meni puoli vuotta, että sain sen kuntoon. Sen jälkeen se ei ole vaivannut - ennen kuin eilen. Lähdin silti Tampereelle ajatellen, että teen sen minkä pystyn enkä tee vasemmalla mitään, jos siltä tuntuu.

Hervantaan saavuin tapani mukaan erittäin hyvissä ajoin. Tällä kertaa ajoissa olemiseen vaikuttivat sekä VR, jonka ainoa mulle sopiva yhteys oli Tampereella 11.22, ja TKL, jonka bussi osui sattumalta pysäkille samaan aikaan kuin minäkin. Ainoa tenkkapoo meinasi tulla perillä, kun en ensin tiennyt, mihin tiilirakennuksista pitäisi mennä. Kysyvä ei tieltä eksy, ja kiertelin rakennusta uteliaisuuksissani vähän enemmänkin. Yläkerrassa näkyi olevan meneillään lukkopainikisat, muuten oli autiota ja tyhjää.

Vähitellen paikalle alkoi valua väkeä, ja Kukkakin ilmaantui paikalle. Sali oli täynnä tosi urheilullisen näköistä porukkaa, joista suuri osa ilmeisesti treenaa K4 Centerissä ja tunsivat toisensa jo ennestään.

Haimme sitten 4- ja 8-kiloiset kuulat. Molemmat olivat tavallista mallia, mutta vaihdoin kasin kisamallin kuulaan, kun Kukka vihjaisi siitä mahdollisuudesta. Sitä oli ihan erilaista käsitellä kuin normaalia pientä moukuraa, joka hakkaa ranteet mustiksi. Ihastuin heti!

Koulutus eteni siihen malliin, että Kukka näytti liikkeen monista suunnista ja kertoi miksi tekee sen tietyllä tavalla ja mikä liikkeessä on tärkeää. Sitten teimme samaa liikettä itse, ja Kukka kierteli korjaamassa ja neuvomassa, kun näki korjattavaa. Sitten käytiin läpi seuraava liike, palattiin edelliseen liikkeeseen, tehtiin sarjoja, otettiin uusi liike, kerrattiin taas. Koko ajan oli tietty helppouden tai hallinnan tunne, koska jokainen teki toistoja omaan tahtiinsa tietyn ajan sisällä. Oman kuntokeskuksen kahvakuulajumpassa on ollut sellainen "jaksaa, jaksaa!" -meininki, joka eilen puuttui kokonaan. Sen sijaan olo oli koko ajan tosi rento ja hyvä, kun Kukka kertoi kaikenlaista asiaan liittyvää ja unohti katsoa kelloa :-)

Sain kurssista tosi paljon irti! Tekniikka parani, löysin kunnon asennot ja nyt tuntuu siltä että nostelen kuulaa mieluummin omin päin kuin tuolla jumppatunnilla. Olkapääkin vertyi kummasti, kun tein liikkeitä nelosen kuulalla vähän kuulostellen. Hiki tuli ja hyvä mieli :-)

Nyt on ranteissa paukurat ja selkäpuolella tuntuu, että jotain on tehty, mutta kaiken kaikkiaan olo on tosi hyvä. Onneksi pääsin ja menin mukaan :-)

4 kommenttia:

  1. Hymyilyttää niin kovasti ajatus kukkaisesta kurssista. :) Aivan mahtava juttu, että tieto ja taito kahvakuulan nostamiseen leviää...

    VastaaPoista
  2. Jep! Sanoinkin Kukalle lauantaina, että opin sellaista, mitä en tuolla kahvakuulajumpassa ole saanut haltuun koko aikana. Sain siis juuri sitä, mitä lähdin hakemaankin :-)

    VastaaPoista
  3. Kiva, että sun kahvakuulaharrastus jatkuu ja kuulailu kehittyy!! Oliko kallis kurssi? Kukalta on kuulemma tulossa Varpu Tavin kanssa kuulailu & kokkailukirja tänä keväänä...kävin jo varaamassa kirjastosta =). Pirteää pakkaspäivän jatkoa!

    Toivottelee tinttari

    VastaaPoista
  4. Hei Tinttari! Kurssi maksoi 70 euroa. Olihan se sinänsä melkoinen summa, mutta sillä hinnalla myös sain sieltä juuri sen mitä menin hakemaankin. Kerranhan se vain kirpaisee :-)

    Se oma kuula pitäisi kyllä hankkia, kun tuolla meidän kuntokeskuksessa ei ole kisamallin kuulia ja tykästyin semmoiseen. Niilläkin vain on hintaa, kasikiloinen eli halvin näyttää maksavan joka paikassa 59 euroa. Kyllähän se rauta/teräs/mitä lienee tietysti maksaa.
    Ehkä huomenna menen tuonne keskukseen heiluttelemaan kuulaa sellaiseen aikaan ettei siellä ole jumppia, kuulat nimittäin on jumppasalissa.

    Mäkin odottelen kovasti Maanantaisoturit-kirjan ilmestymistä ja lueskelen odotellessani molempien blogeja. Paljon on asiaa molemmilla.

    Aurinkoisia pakkaspäiviä!

    VastaaPoista