lauantai 9. huhtikuuta 2011

Pirelkää mua, jottemmä revi rahojani

Kyllä hullua on helppo yllyttää. Huomasin tässä juuri, että suunnitelmat kevääksi ja kesäksi on aikamoiset. Riippuu tietysti siitä, mihin vertaa, mutta vertaan nyt kumminkin vuoden takaiseen itseeni. Siihenkin mennessä olin lisännyt liikkumista tosi paljon. Silti kuntoilu rajoittui lähinnä sauvakävelyyn ja kotizumbailuun, kun täällä ei vielä ollut ohjattuja tunteja.

Ensinnäkin meidän Keskimmäinen haastoi mut Liikuntaseikkailuun täksi viikoksi. Loppuviikko on kyllä mennyt hiukan penkin alle kevättaudin takia. Ehkä täytyy printata uusi kortti tai kumittaa vanhasta merkinnät pois ja yrittää uudelleen.

12.4. eli ensi tiistaina alkaa Askeleet-kampanja, johon osallistun nyt kolmatta kertaa. Tällä kertaa virtuaalinen matkatavoitteeni on tallustaa kuukauden aikana täältä Hämeestä Vaasaan – tavoitteet täytyy asettaa korkealle! Tämä vaatisi keskimäärin yli 14 000 askelta päivässä, saa nähdä kuinka akan käy.

Askeleet menee pari päivää päällekkäin Kilometrikisan kanssa, joka alkaa 10.5. ja jatkuu syyskuun loppuun. Siinä en ole vielä asettanut tavoitetta, mutta jos pääsisi jonnekin 500 ja 1 000 kilsan väliin...

Lisäksi on sitten joitakin pistetapahtumia. Ensi viikonloppuna on kuuden tunnin Zuper Zumba, johon mennessä pitäisi selättää kurkkukipu ja puolikurja olo. On otettu Carmolis-tippoja kuuman mehun seassa, pari buranaa ja hunajavettä, eiköhän se tästä tokene. Jos ei tokene, niin ei sitten.

Toukokuussa olisi vuorossa rogaining eli pistesuunnistuskisa ja Ponnejärvi NonStop. Kesäkuun liikuntaelämys on vielä vähän työn alla, mutta heinäkuussa on sitten KiipFIT! Nyt alkaa tuntua siltä, ettei tässä ole yhtään liikaa valmistautumisaikaa kaikkeen. Sen puoleen hiukan harmittaa tämä köhä, kun nyt jo pääsisi lenkkeilemään. Tuntuu myös hiukan siltä, että voisi hommata uudet normilenkkarit, sillä viime keväänä ostetut Brooksit tuntuvat talven jälkeen todella omituisilta jalassa. Kenkä tuntuu lyhyeltä, mutta varpaiden päällä on valtaisasti tilaa. Sisäpohjatkin tuntuvat muhkuraisilta. Talven hölköttelin Inov-8:eilla, jotka on todella hyvät pehmeillä alustoilla. En kuitenkaan ajatellut juoksennella asfalttilenkkejä niillä, tai saa nyt nähdä.

Eikä tässäkään ole vielä ihan kaikki, mutta kaikkea ei sovi paljastaa ihan vielä... Onko tämä nyt sitten yllytyshulluutta, suuruudenhulluutta vai vauhtisokeutta?

5 kommenttia:

  1. Se on kumma homma, kun noita kaikenlaisia vaan kertyy ja kertyy. :D

    VastaaPoista
  2. On se! Onneksi mikään näistä ei kestä loppuelämää, ja aina tarvitaan jotain sekoittamaan vähän meininkiä :-)
    Pyysin tänään miestä kaivamaan pyörän kellarista, jotta päästiin kuin päästiinkin keräämään muutama rasti Liikuntaseikkailu-lappuun. Viis kevätköhästä, kun lapsi tarvitsi seuraa pyöräretkelle. En muistanutkaan, että satula on noinkin kova.

    VastaaPoista
  3. Juu, se satulan tunne takapuolessa yllättää. Yllätti minutkin siis. :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa mahtavalta! Anna palaa vaan :)

    VastaaPoista
  5. Juu, se satulan tunne pysyi pari päivää, vaikken edes ajanut pyörällä :-)

    Louhi, kiitos kannustuksesta! Sitä aina tarvitaan :-)

    VastaaPoista