Olisi varmaan pitänyt laittaa edellisen postauksen otsikkoon kysymysmerkki, on tämä sellaista lorvimista vielä ollut. Lauantaina tosin tein kävellen pitkähkön metsälenkin, josta tuli vielä aikomaanikin pitempi. Lähdin tutkimaan uusia polkuja ja jouduin loppujen lopuksi palaamaan omia jälkiäni, kun edessä oli hiukan liian jännittäviä maisemia enkä ihan tarkkaan tiennyt missä olin. Pari tuntia siinä meni... Uusille poluille on välillä hyvä poiketa monessakin mielessä, kunhan tietää missä mennään ;-)
Maanantaina olisi sitten viimein kontrolliaika lääkärille. Varaukset tehnyt hoitaja oli kai lukenut väärin ja varannut ajat tutkimuksiin ja polille kuuden kuukauden päähän, kun piti olla kuusi viikkoa. Rupesin vähän ihmettelemään, kun ei mitään kuulunut, ja soitin perään. Erehtyminen on inhimillistä, onneksi sain ajan melko lähelle sitä mitä pitikin.
Edelleen hikoiluttaa ja hengästyttää yllättävän helposti. Eilen viimeksi mulle sanottiin taas kerran, että kaikki megarepäisyt on sitten poissa kuvioista vähintään loppusyksyn. Se, jonka kanssa puhuin, sanoi ettei toipumistaan voi väkisin edistää. Onhan se totta, mutta kroppa alkaa tottua tähän tekemättömyyteen vähän liiankin hyvin. Tuntuu, että kunto rapistuu ihan silmissä...
Naapurin Pike sanoi käyneensä kuntokeskuksen BodyBalance-näytetunnilla ja suositteli sitä mulle juuri siksi, että pääsisin tekemään edes jotain. Olen kyllä tiennyt, että siellä alkaa nyt syksyllä joitakin LesMillsin tunteja, mutta itse en osannut ajatellakaan muuta kuin että BodyPump on tässä vaiheessa ihan liian raskasta.
Yksi ystäväni suositteli jo aiemmin joogaa, joka myöskin on loistolaji. Harmi kyllä sitä järjestetään tässä lähistöllä vain kansalaisopistossa, joten tuskin tulen sinne tänä syksynä menneeksi. Ei tekisi mieli maksaa liikkumisistaan tässä vaiheessa kovin moneen paikkaan, ja mä saan joogasta parhaan olon ohjauksessa, kun saa jättää aivot narikkaan.
Eli nyt vain etsimään tuntitarjonnasta kaikkein kevyimpiä lajeja! Se on uusi polku sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti