Niskasta kiinni

Näköjään on niin, että kun on aikansa liikkumatta, niin alkaa tehdä mieli ruikuttaa. Se ei ole mukavaa itselle eikä niille jotka joutuvat sitä ruikutusta kuuntelemaan (tai lukemaan). Toisaalta olisi epärehellistä kirjoittaa mahtavista fiiliksistä, jos sellaiset ovat valovuosien päässä.

Onneksi tähän väliin on mahtunut positiivisiakin kokemuksia. Tai siis oikeastaan yksi huikean positiivinen kokemus, nimittäin maanantain zumba. Fiilis oli ihan loistava, vaikka välillä tuntuikin etten jaksa ja tein jotain juttuja hiukan kevennettyinä. Mikäs siinä on ollessa, kun on tuttu ohjaaja jonka merkkejä osaa lukea :-) Muuhun en ole sitten viikolla vielä ehtinytkään, mutta illalla menen kahvakuulatunnille Petunian kanssa. Eilen piti mennä vesijuoksemaan, mutta se reissu siirtyi kaverin sairastumisen vuoksi.

Tänään kävin kylillä ja ostin uudet Rykä Transitionit, jotka ovat musta kevyemmät kuin aiempi satiininen malli. Lisäksi pintamateriaali on vähän verkkomaista, joten ehkä näillä ei tule niin tuskaisen kuuma jalkoihin kuin edellisten kanssa joskus aiemmin. Huomenna nähdään, miltä zumbaaminen maistuu uudet kengät jalassa.

Ostin myös junalukemisia, eli Fit-lehden.Lähinnä siinä kiinnostivat jutut juoksijan jalkavaivoista sekä kuntoon pääsemisestä, jos kesällä on tullut pidettyä taukoa kuntoilusta. Kuulostaa tutulta! Oli lehdessä muitakin kiinnostavia juttuja, kuten kertomus Jukka Salmisen pyörämatkasta Afrikan halki. Siitä huolimatta totesin taas, ettei Fit oikein ole mun lehteni.

Semmoista tällä erää. Maanantaihin mahtui myös uusi kokemus, kävin nimittäin hierotuttamassa selän, niskan ja kädet. Kuvittelin etukäteen että eihän näissä mitään hierottavaa ole, mutta tunnin jälkeen olin jo toista mieltä. Sain ohjeet käydä hierottavana kolme neljä kertaa parin viikoin välein ja sen jälkeen kuukauden välein. Näin on varmaan tehtävä ja otettava venyttelyt taas ohjelmaan.