tiistai 21. helmikuuta 2012

Lumikenkien kutsu

Lauantaina toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kutsuin itseni mukaan ystävieni lumikenkälenkille. Heillä on isoja koiria, jotka pääsevät viikonloppuisin pitkille metsälenkeille samalla kun ystäväni nauttivat lumikenkäilystä. Minunkaan ei tarvinnut sitoa tennismailoja kenkiini niin kuin Aku Ankassa, vaan sain lainaksi hienot lumikengät, jotka ovat kuulemma voittaneet Retki-lehden testinkin. Hyppäsimme autoon lumikenkien ja dalmisten kanssa ja porhalsimme pikkutien varteen.

Matka suuntautui heti alkajaisiksi jyrkkärinteisen harjun päälle. Kiipeäminen ei ollut oikeastaan hankalaa, alastulo sen sijaan huolestutti jo noustessa. Onneksi sitä ei tarvinnut odotella kauan, vaan hetken kuljettuamme laskeuduimme notkoon ja nousimme seuraavalle harjulle. Laskeutuminen sujui yllättävän hyvin, vaikka tasamaan kasvattia hiukan hirvittikin.

Eka alamäki melkein takana. Kuvan otti Tanja.


Harjun päällä ja aukeilla paikoilla lumi oli niin syvää, että välillä koirat katosivat hankeen kokonaan hypättyään sinne milloin minkäkin perässä. Omatkin jalat upposivat jonkin verran, mutta eivät kumminkaan nilkkaa syvemmälle. Välillä kävelimme lammen jäällä, mutta kiipeily ja harjun päällä käveleminen oli kyllä hauskempaa. Yhtään akan kuvaa en tehnyt koko aikana, vaikka yhdessä ylämäessä kävin pariin otteeseen polvillani. Sekin ongelma poistui, kun otin kantakorotukset käyttöön.

Kiertelimme puolisentoista tuntia, ja oli tosi kivaa! Olo oli paljon varmempi kuin suksien päällä, eikä liikkuminen ei ollut näännyttävän raskasta. Minulle oli yllätys, miten kevyet lumikengät olivat. Siinä tallustellessa tuli väkisinkin mieleen, että jospa hankkisi tämmöiset kotiinkin... Luultavasti käyttäisin niitä enemmän kuin suksiani. Ne eivät ole päässeet vielä ollenkaan ulkoilemaan koko talvena. Ja voihan niitä säätää, niin muutkin pääsevät kokeilemaan. Täältä saisi poistohintaan samoja lumikenkiä kuin ne, jotka sain lainaksi. Hmm...

2 kommenttia:

  1. Mukavaa oli, kiitos seurasta! Kiva kuulla, että innostuit. Me ollaan oltu koukussa tuohon touhuun jo muutaman talven ajan. :)

    Mua erityisesti hiihtämisessä riepoo se, että voitelu ei ole ikinä kohdallaan. Yleensä mulla tökkii alamäet ja ylämäet luistaa sujuvasti - taaksepäin. :D Näiden kanssa ei tarvitse puljailla voiteilla, eikä niitä tarvitse valmistella mitenkään. Sen kuin heittää autoon ja menoksi.

    Eikä noiden kanssa ole sidottu metsäteihin saatu latuihin, vaan saa mennä ihan minne lystää ja uskaltaa. Voishan sitä varmaan jollain retkisuksilla mennä metsässäkin, mutta vähänkin jos on ryteikköä niin äkkiä on kyllä sukset solmussa...

    Tervetuloa uudestaankin! :)

    Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tanja! :-)

      Täytyy sanoa, ettei tuolla reissulla ollut ensimmäistäkään mäkeä, johon olisin uskaltautunut suksilla, oli suunta sitten ylös tai alas. Lumikengät pysyvät hallinnassa ihan toisella tavalla, eikä tosiaan tarvitse pelätä että ne luistavat metritolkulla ties minne.

      Varmasti tulen toistekin!

      Poista