Eilen pääsin viimein toteuttamaan tämänsyksyisen haaveeni ja kokeilemaan kahvakuulaa. Olosuhteet eivät ehkä olleet aivan ihanteelliset. Olin nukkunut huonosti, tehnyt ylipitkän työpäivän ja juoksin tunnille melkein suoraan junalta. Hanskoja en ollut ajatellutkaan ottaa mukaan, ja kun ohjaaja neuvoi ottamaan 8-kiloisen kuulan, jäljellä olikin enää 16-kiloisia.
No mutta mitäs pienistä, raahasin kuulan pihalle ja aloin heiluttaa. Yllättävän hyvin kuula sitten heiluikin, kun sen sai ensin vauhtiin, ja matalalla tehtävät liikkeet sujuivat ihan hyvin. Raskaassa kuulassa oli se etu, että asentoon ja tekniikkaan joutui tosissaan keskittymään, jottei selkä tai mikään muu paikka hajoa. Siinä vaiheessa hiukan harmitti, kun piti tehdä tempauksia sun muita liikkeitä, joissa kuula olisi pitänyt saada käsivarren varaan. Ne jätin tekemättä kokonaan ja tein heilureita lämpimikseni. Kuulan heittely parin kanssa oli kuitenkin kivaa, ja ohjaaja sanoi tunnin lopuksi että mulla oli tekniikka kohdallaan. Sehän se on tärkeintä.
Tässä olen nyt kuulostellut miltä tuntuu ja ihmetellyt, kun mikään paikka ei varsinaisesti ole kipeä. Lihakset vain painavat vallan hiivatisti, ja oikeassa kädessä on pieni rakko. Koko ajan tekee mieli venytellä. Ihan hyvä tunne :-)
Kuulan kimppuun on siis päästävä toistekin. Ensi kerralla vain otan hanskat käteen ja yritän ehtiä saamaan pienemmän kuulan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti