lauantai 11. syyskuuta 2010

Kuka verkkarit vei?

Syksyn kylmetessä näin yhtäkkiä olen vähän miettinyt, miten lenkille pitäisi pukeutua loppusyksystä. Vielä ei ole ollut isompia ongelmia, mutta kohta on jo paljon viileämpää.

Viime vuonna tähän aikaan ajattelin, että pitää vain sauvoa sen verran lujaa, ettei kylmä pääse yllättämään. Nyt kun sauvat ovat saaneet lepäillä, käsivarret pitää suojata paremmin. T-paita ja tuulitakki ei tunnu enää kauhean hyvältä yhdistelmältä, varsinkaan kun takki alkaa hiljalleen käydä turhan väljäksi. Sitä paitsi mun tuulitakkini on sen verran tiivis, että hiostaa herkästi. Sen siitä saa, kun on koko kesän lenkkeillyt teknisissä vaatteissa, enää ei mikä tahansa paita kelpaakaan!

Entä housut sitten? Olen käyttänyt Umbron vuorittomia ja hengittäviä tuulihousuja parina keväänä ja syksynä. Ne ovat kumminkin aika ohuet eivätkä pidä pohkeita niin lämpiminä kuin tätä nykyä haluaisin. Pitkät kalsarit ja tuulihousut taas tuntuvat vielä ihan liian kuumalta yhdistelmältä. Viime talvena kyllä puin lenkille kaksi pitkähihaista kerrastoa ja tuulipuvun, mutta se olikin viime talvena. Lisäksi housutkin alkavat tippua jalasta. Tai sitten en ole vain aiemmin tajunnut, miten pitkät ne oikein ovat.

Harkitsin jo kaivavani jostain vanhat kunnon verkkarini ajalta ennen kuopuksen syntymää. Ukkokultani kuitenkin suositteli tuulisuojattujen juoksuhousujen hankkimista. Ensimmäinen reaktioni oli, että täkäläisestä urheiluliikkeestä ei taatusti löydy mulle sopivia juoksuhousuja ja vaikka löytyisikin, niin sitten pitäisi siirtyä lenkkeilemään pimeässä. Koska mies oli kuitenkin menossa kaupunkiin ostamaan itselleen kuntosalille sopivia housuja, hyppäsin kyytiin. Ajattelin, että tuskin löydän mitään, mutta katsotaan nyt edes.

Ensin kiinnitin huomioni kivannäköisiin, pitkähihaisiin juoksupaitoihin, joista jopa löytyi kokoja. Painuin paitojen kanssa sovituskoppiin ja totesin, että ihan hyvältähän nämä näyttävät. Ohimennen löysin myös juoksuhousurekin, josta katselin pari kokoa käsivarrelle. Kuinka ollakaan, kokonaisuus ei näyttänytkään niin nololta kuin olin kuvitellut! Kaupat tehtiin, ja olen tyytyväinen.

Näillä hankinnoilla varmasti pärjää pitkälle talveen, sillä joulupukki toi viime vuonna urheilukerraston, ja mies oli sitä mieltä ettei ostamani paita tarvitse takkia päälleen syksyn aikana. Näin alkuun pitää varmaan totutella uuteen lookiin aamuhämärissä, mutta kyllä se sitten siitä lutviutuu.

2 kommenttia:

  1. Moi taas!
    Mä olen pysynyt lämpimänä juoksutrikoissa. Niitähän on eri paksuisia. Ja tarvittaessa alusasu alle. Joskus talvella olen lyönyt päälleni vielä ihan ohuet tuulta estävät juoksuhousut.
    Yläkroppaan pitkähihainen aluspaita ja juoksutakki. Talvella olen laittanut vielä jonkun fleecepaidan lisäksi väliin.
    Aluskerrasto tietysti sellainen urheiluun sopiva, mikä vie hien iholta pois.
    Ja kovalla pakkasella olen joidenkin nähnyt käyttävän sellaista topattua juoksuhametta trikoiden päällä. Takamus on sellainen paikka, joka helposti meinaa paleltua pakkasella juostessa... Itselläni ei tosin moista ole. Löytyisiköhän edes näin isoa.. ;)

    Hih.. joulupukki se on kiva. Se tuo aina perinteisesti kerrastoja useimpiin koteihin. ;)

    Kivoja juoksuja sulle. (Täällä Tukholmassa on puolimaraton täydessä vauhdissa. En lähtenyt katsomaan. Olisi vai suruttanut, kun itse en ole mukana...)

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiva kuulla, miten muut ovat ratkaisseet nämä pukeutumisongelmat. Topattu hame talvisaikaan kuulostaa hyvältä ajatukselta! Luulen kyllä, ettei tämä kylä ole siihen vielä valmis :-)

    Testasin uudet vaatteet aamulla, ja hyvin toimivat!

    Ei sitä saakaan itseään kiusata sillä, että menee katsomaan kisaa johon itsekin aikoi. Ensi vuonna sitten!

    Juoksentelemisiin!

    VastaaPoista