Totuus löytyy kaurapuurosta

Liikunnan lisäämisellä on ollut joitakin selviä vaikutuksia mun ruokavaliooni. Ensinnäkin olen alkanut syödä aamuisin kaurapuuroa. Tietysti olen syönyt sitä joskus ennenkin, mutta nyt siitä on tullut joka-aamuinen tapa. En tykkää mikropuurosta, joten keitän puuron kattilassa näppärästi näin: Keitetään vesi, lisätään kaurahiutaleet, pannaan kansi päälle ja sammutetaan hella. Puuro hautuu valmiiksi itsekseen, ei pala pohjaan ja hyvää tulee. Joskus voi vähän kuohahtaa alkuvaiheessa, jos kansi on kovin tiivis.

Yhtenä aamuna mies varmaan luuli, että mulla on jokin elämää suurempi mökötyskohtaus, kun tuijottelin puurolautasta enkä puhunut mitään. Ei se sitä ollut, vaan pieni keskittymisharjoitus. Katselin voisilmän sulamista. Oli muuten yllättävän vaikeaa olla ajattelematta mitään muuta, vaikka pöytärasvan sulaminen ei monta minuuttia kestä.

On tullut huomattua myös, miten hyvää kaurapuuro on maidon ja ”voisilmän” kanssa. Ennen oli aina pakko lurauttaa päälle puoli litraa mustikkasoppaa, mutta nyt ei tarvitse edes sokeria. Näin sitä ihmisen makuaisti kehittyy.

Kuntosalitreenit puolestaan ovat lisänneet maitorahkan menekkiä meidän taloudessa. Treenin päälle joko juon lasillisen maitoa tai syön rahkaa. Ehrmannin ja Extran maitorahkat maistuvat ihan sellaisenaan, Valion rahkaan lisään puoleen purkilliseen tipan maitoa ja puoli teelusikallista sokeria. Tällä haavaa yritän lisätä rasvan syöntiä, joten olen lisännyt rahkan päälle avokadoöljyä. Vähän se vaatii totuttelemista vielä, mutta kyllä se varmaan siitä. Jos ei ala maistua, lisään vähän pähkinöitä päälle.

Toinen juttu on, että syöminen on säännöllistynyt. Ruuan päälle kun ei oikein voi lähteä liikkumaan, tai ainakaan se ei tunnu hyvältä. Yleensä yritän syödä pari tuntia ennen kuin lähden menemään. Jooga vaatiikin jo kolmen tunnin tauon eikä silloinkaan kannata syödä ylettömästi hedelmiä tai ruisleipää... Ennen sitä veteli napaansa vähän väliä jotain paahtoleipää ja sen sellaista. Nyt olo on paljon parempi.