Kävin ensi kertaa elämässäni urheiluhierojalla. Etukäteen aamulla ajattelin että onkohan tämä nyt liioittelua, kun olin pehmitellyt lihaksia venyttelemällä ja hieromalla pohkeita ja tunsin oloni jo melkein normaaliksi. Risto-hieroja kumminkin sanoi heti, että huomaa että näillä on jotain tehty. Hierominen teki hyvää, vaikka tuntuikin aika tukalalta.
Risto antoi myös ohjeita venyttelyyn - mä olen venyttänyt minuutin ja toisenkin hellittämättä välillä. Kannattaa kuulemma mieluummin venyttää 20 - 30 sekuntia, hellittää välillä ja sitten toisen kerran. Varmaan tämä on jossain kirjassakin kerrottu, mutta lukemaansa ei aina niin muista. Risto itse on juossut vaikka miten monta maratonia, joten tietää siksikin mistä puhuu.
Vähän ihmettelin, kun sain ohjeeksi pitää hieronnan jälkeen pari lepopäivää. Hieronta-aika oli torstaiaamuna. Sain luvan kokeilla lenkkeilyä aikaisintaan lauantaina, ja silloinkin varovasti. Iltapäivällä en enää ihmetellyt! Vielä lauantainakaan ei tehnyt mieli lenkille, mutta sunnuntai-iltana sitten uskaltauduin juoksulenkille. Seurana oli toinen niistä kavereista, jotka houkuttelin mukaan puolimaralle. Neljän kilsan lenkkiin meni 34 minuuttia. Pohkeet tahtoivat jumittaa yhä ja kävelimmekin osan matkasta, mutta selvitimme reitin pari pitkänsitkeää ylämäkeä.
Juoksukaverini on harrastanut juoksemista yli 20 vuotta ja antoi hyviä neuvoja. Ensinnäkin mulla on vähän turhan pitkä askel noin pitkälle matkalle, ja ylämäessä se vain pitenee. Niinpä sykkeetkin sitten nousevat kohti ääretöntä ja sen yli. Nyt yritimme hissutella lyhyellä askelella ja hidastella ylämäessä, mutta sykemittari vain näytti ihan omia lukemiaan.
Keskiviikkoiltana kävelin reippaasti tuollaiset 11 kilsaa entisen luokkakaverini kanssa ja pulahdin lenkin päälle uimaan. Torstaina oli vuorossa uusi neljän kilsan lenkki sen joukon kesken, jolla lähdemme kisailemaan. Nyt samaan lenkkiin meni 32 minuuttia. Kävelimme paljon vähemmän, ja viimeisessä ylämäessä oli kuulemma kovempi vauhti kuin viimeksi. Yritin kyllä vilkuilla sykemittaria juostessani, mutta meidät yllättänyt lämmin kaatosade oli kova kirittäjä...
Kaverini oli sitä mieltä, että olen treenannut liikaa. 17 kilsan lenkkejä ei kai olisi pitänyt tehdä ollenkaan, ja viikon pisin lenkki saisi olla noin puolet kisamatkasta. Mun oli kuitenkin pakko tehdä nuo pari ylipitkää kävely/hölkkälenkkiä, jotta tiedän jaksavani maaliin.
Koitokseen on enää kaksi viikkoa. Ajattelin juoksennella tässä viikon sisään pari ihan lyhyttä lenkkiä ja ehkä kävellä yhden pitemmän. Sitten alkaakin olla aika rauhoittaa lenkkeilyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti