Missasin eilisen loistavan lenkkisään, kun oli muita suunnitelmia. Niinpä sitten painelin lenkille tänään. Takana on uneton aamuyö, sillä nurkilla oli pikku paikallisralli, jossa oli vain yksi mutta sitäkin sinnikkäämpi osallistuja. Teki mieleni käydä onnittelemassa ihan henkilökohtaisesti ja kysyä sitten, että miltä nyt tuntuu.
Hiippailin lenkille yhden aikaan, kun öisen ukkosmyrskyn jälkeiset pilvet olivat ehtineet jo hajaantua. Lämpömittari näytti 20 astetta ja näyttää yhä, mutta näillä seuduilla ilmanala on muuttunut trooppiseksi tässä kesän mittaan. Hiki tuli jo siinä vaiheessa kun käännyin pihalta takaisin vaihtamaan lyhyemmät housut jalkaan, ja koko lenkin ajan kaduin sitä etten ottanut vesipulloa mukaan.
Juoksentelin taas sen saman 5,2 kilsan lenkin, nyt aikaa kului 49 minuuttia. Välillä jouduin kävelemään ihan sen takia, että oli niin kuuma! Sykemittari näytti keskiarvoksi 156 ja maksimiksi 221, mutta sitä en kyllä oikein usko. Ylämäkeen juostessani näin hetkellisesti lukeman 171 ja vaihdoin saman tien kävelyyn, joten olisikohan mittari taas sortunut ylittämään itsensä. Nyt sykevyö on pyykkikoneessa. Jos konepesu ei auta rytmihäiriöihin, käyn vaihdattamassa paristot.
Ennen lauantaita käyn juoksulenkillä korkeintaan kerran, viimeistään keskiviikkona. Vähän pitää miettiä, mitä syön perjantaina ja lauantaina ja mitä otan mukaan itse Suureen Tapahtumaan. Matkan varrella on tarjolla urheilujuomaa, banaania ja suolakurkkua, joista viimeksi mainitun jätän suosiolla muille. Hiljalleen alkavat ajatukset siirtyä siihenkin, mitä tapahtuu tämän urakan jälkeen. Tänne ainakin lienee luvassa kertomus siitä, miltä tuntuu ja mitä olisin tehnyt toisin jos olisin aiemmin ajatellut asiaa kunnolla.
On mieltä nostattavaa seurata sivusta kun joku innnostuu liikunnasta. Toivottavasti esimerkki saa jonkun alkamaan mukaan ja saat kaverin jonka kanssa etsiä uusia haasteita ja saavutuksia itsensä kehittämisessä ja rajojen kokeilussa. Yksin moni asia on helpompaa järjestää, mutta myös se lopettaminen on helpompaa. Esimerkkisi osoittaa että myös vähän liikkuva voi nostaa kuntonsa jopa maraton tasolle. (ajallahan ei ole merkitystä)
VastaaPoistaTsemppiä! mutta muista että suolaa kuluu hien mukana :)
Kiitos :-)
VastaaPoistaTässä on tosiaan nähty mitalin molemmat puolet. Toisaalta lenkkeily eri muodoissaan on siitä kiva laji, ettei se vaadi mittavia alkusijoituksia eikä ole sidottu mihinkään tiettyyn kellonaikaan. Perheelliselle ihmiselle tekee myös hyvää päästä hetkeksi pelkästään omien ajatustensa seuraan.
Mutta on se niinkin, että ilman kaveria helpommin jää kotiin jos on huono sää ja muutenkin vetkotuttaa. Mä olen onneksi päässyt jo siihen vaiheeseen, että seuraavaa lenkkiä oikein odottaa - paitsi ehkä näillä helteillä.
Sen olen huomannut, että juoksuun siirtyessä olisi ollut hyvä olla ainakin muutamalla lenkillä kaveri mukana. Mulla kun on yksin juotessa taipumusta kuunnella kehon viestejä vähän liikaakin. Jalathan ne eniten tahtovat valittaa, ja silloin ei vain meinaa uskaltaa juosta vaikka periaatteessa muuten vielä jaksaisi ihan hyvin.
Suolakysymys on yhä auki, jostain sitä pitäisi saada. Tuskin kuitenkaan laitan suolaa vesipullooni...
Soulaliuosta ennen maratonia aamupäivä ja pasta ateria. Hiilihydraatti tankkaushan on jo meneillään? Imeytymiskelpoista energiajuomaa mukaan ja menoksi. joka nestepaikalla pari desiä
VastaaPoistamasuun (ja vettä päähän) ja taas menoksi. Ei matka tapa vaan aika, eli aloita mieluummin liian hiljaa, kuin lujaa. Maalissa on sitten se onnellinen (itsensä-) VOITTAJA :)
Kiitos, hiljallensa täällä on tankattu hiilareita tavalla jos toisellakin. Lisäilen vähitellen loppuviikkoa kohden...
VastaaPoistaSuolaa olen nauttinut helteiden takia suolapähkinöiden muodossa. Nyt suolan lähdettä pitää vaihtaa, tai matkalla tulee ongelmia. Kokeilin pari viikkoa sitten Valmarinia, ja voi äiti että oli pahaa... Ei muuta kuin tehdään laimeampi liuos.
Tuo vettä päähän -vinkki oli hyvä, sitä en tullut ajatelleeksikaan. Hellettä luvataan lauantaiksikin, joten vesikampaus taitaa olla ykkösvalinta :-)