Jälkilöylyjä

Tässä on nyt verrytelty kinttuja pari päivää ja mietitty seuraavaa tavoitetta. Sehän on selvä, että ensi vuonna pyrin kiertämään saman lenkin juosten, mutta voihan tässä kehittää jotain muutakin mielenkiintoista. Hiukan oli puhetta, että jollekin kympille voisi osallistua vielä tänä vuonna.

No, sitä ei tarvitse onneksi päättää tässä ja nyt. Innostus on kyllä kova! Yritän kumminkin pitää mielessä, että aloittelevan atleetin on syytä olla varovainen. Sepon kotisivuilla on oikein oivallinen ja hauskasti kirjoitettu juttu ylimenokauden harjoittelusta, ja siinä varoitetaan moneen kertaan liiallisesta rypistelystä.

Aikani kuluksi olen käynyt pari kertaa kävelemässä, ja epäilenpä että akillesjänne on ärtynyt. Se on se sama kinttu, joka talvella tuntui juostessa puisevalta ja painavalta heti pohkeen alapuolelta.

Nyt on tietysti hyvä tilaisuus miettiä, mitä olisi kannattanut tehdä toisin ja mitä tein oikein. Etukäteen sitä oli vähän vaikea ajatella.

Lenkkarit olisi pitänyt uusia ihan ensimmäiseksi jo viime kesän puolella, jotta olisin voinut harjoitella hiukan juoksemista jo silloin. Onneksi oli sentään hyvät liivit. Hiukan lyhyemmät lenkit olisivat varmasti riittäneet, ja juoksuaskeleita olisi voinut ottaa edes kerran viikossa. Nyt aloin harjoitella juoksemista vasta jokunen viikko ennen itse tapahtumaa...

Keskivartalon lihaksisto vaatii yhä huomiota. Sitä se tulee saamaan, jotta saan juoksuasennon paremmaksi. Tuntuu oudolta, että vain neljä vuotta sitten juokseminen ei ollut mikään ongelma. Nyt saa taistella, että saa kropan pysymään jalkojen päällä! Se tunne ei ollenkaan vastaa mun muistikuviani juoksemisesta.

Lisäksi juoksemista pitää harjoitella monipuolisemmin. Nythän tein enemmänkin hissuttelulenkkejä tavoitteena juosta mahdollisimman kauan ennen kuin tarvitsee kävellä. Kyllä sitä nopeuttakin jossain vaiheessa pitää kehittää, tai en ikinä opi juoksemaan kävelyvauhtia lujempaa.

Urheilulehdet ovat tänä vuonna olleet juoksukouluja pullollaan. Musta vähän tuntuu, että kirjoitan niistä pikapuoliin.