torstai 19. elokuuta 2010

Se elää

Eilen kävin varovasti juoksentelemassa, ja ihan hyvinhän se meni. Kävelin alkuun rivakan kilometrin tunnustellen, pitääkö taas kääntyä takaisin ennen lenkkipolulle pääsemistä, mutta jo vain pääsin polulle saakka ja aloin hölkötellä ekaan ylämäkeen. Loppujen lopuksi juoksin koko 3,2 kilsan lenkin ja vielä kilometrin kotimatkan muutamaa kymmenen metrin tasaannus- ja tunnustelukävelyä lukuun ottamatta.

Jalassa ei tuntunut mitenkään mielettömän pahalta. Vähän se tietysti muistutteli olemassaolostaan, mutta ei tuntunut varsinaisesti kipeältä. Tänään on ollut hassu tunne: Vähän kuin sääri olisi puolestavälistä irtipoikki, mutta se ei kumminkaan ole ollut varsinaisesti kipeä. Ainakaan paljon eikä koko aikaa. Kyllä se vissiin siitä.

Tänään kävin kuntosalilla puhisemassa neljän muun naisen kanssa. Kyllä se kummasti tsemppaa, kun paikalla on joku muukin. Ei ilkeä heti lähteä pois. Cross trainerissa olisin kyllä viihtynyt, mutta kun homma tehtiin kiertoharjoitteluna niin veivaaminen jäi minuuttiin kerrallaan. Pitänee käydä vilkuilemassa jonain päivänä jos saisi omia laitteen hetkeksi ihan vain itselleen. Olen ottanut ohjelmaan myös joka-aamuisen venyttelyhetken. Aloitin eilen :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti