Ohi on :-)

Elämäni ensimmäinen puolimaraton on onnellisesti takana. On muuten mielettömän hyvä tunne!

Reitti oli vielä rankempi kuin olin osannut kuvitella. Pitkiä, jyrkkiä nousuja riitti varsinkin alussa ja lopussa, ja osa alamäistäkin oli niin jyrkkiä että hyvä kun kävellen pääsi alas. Mä kuitenkin pidin tämmöisestä reitistä paljon enemmän kuin jostain tasaisen tappavasta asfaltti- tai hiekkatiestä, sai keskittyä nousemaan yhden mäen kerrallaan ja pääsi ajattelemasta sitä, paljonko matkaa on vielä jäljellä. Lisäksi maisemat olivat upeat :-)

Sääkin oli loistava. Yöllä oli satanut hiukan, ilma oli viilentynyt ja tuuli jonkin verran. Välillä sataa ripotteli vähän, mutta sehän vain virkisti.

Juoksukaverini pitivät lupauksensa, ja pysyttelimme yhtenä rintamana koko matkan. Alussa juoksentelimme mun mittapuullani pitkiäkin pätkiä, loppupuolella kävelimme enemmän. 13 kilsan jälkeen pikkuvarpaat alkoivat muistutella olemassaolostaan, ja jossain vaiheessa juokseminen alkoi tuntua pahalta nivusissa. Yhdessä loppupään jyrkässä alamäessä niukahti polvi - onneksi pystyin lopettamaan juoksemisen heti ja sain polven vertymään kävellessä, niin ei käynyt pahemmin. Maaliin tultiin kuitenkin juosten.

Sijoitus ei ollut kummoinen :-) Lähes kaikki muut osallistujat näyttivät tulleen kilpailemaan enemmän toistensa kuin itsensä kanssa. Oli tosi kovakuntoisen näköistä porukkaa! Siinä tilanteessa olisi kyllä ollut orpo olo, jos olisin yksin lähtenyt :-)
Siksi olikin hyvä, että mulla oli sykemittari. Muuten olisin varmaan yrittänyt pysytellä muiden peesissä ja aloittanut liian lujaa, ainakin jos olisin ollut yksin. Porukan mies olisi varmaankin juossut kevyesti koko matkan, mutta kyseli multa sykkeitä, jotta vauhti ei nousisi liian kovaksi. Kiitos siitä!

Tankkaus onnistui muuten loistavasti, mutta olin juonut perjantain ja lauantaiaamun aikana liikaa ja jouduin juoksemaan vessassa koko lauantaiaamun. Lähdön jälkeen kirmaisin ensimmäiseen vessaan, joka oli 1,6 kilsan päässä. Se oli järkipäätös, vaikka muut juoksijat häipyivätkin sillä aikaa näkyvistä. Saimme kuitenkin vähä vähältä muita kiinni ihan omalla vauhdilla edeten, ja nestekin alkoi häipyä hikoilemalla.

Reitin varrella oli kuusi juomapaikkaa. 4,2 kilsan kohdalla otin pari mukia vettä ja energiageeliä (hyh hyh). Vettä join noin paljon siksi, että muistin geelin vasta ensimmäisen mukillisen jälkeen. 6,8 kilsan kohdalla otin puoli mukia energiajuomaa ja puoli mukia vettä. 13,9 kilsan kohdalla otin taas energiageeliä veden kanssa ja kourallisen rusinoita sekä 16,3 kilsan kohdalla mukillisen energiajuomaa. Muuten join vettä, jota oli myös pullossa. Tuntui hyvältä, missään vaiheessa ei alkanut hölskyä. Energiajuoma vähän röyhdytti ja rusinoita olisin voinut syödä vähemmänkin. Banaaninpuolikkaankin söin, mutta en muista missä. Suolakurkkuihin en koskenut.

Maalissa saimme omenamehua ja juttutuokion kilpailunjohtajan kanssa. Lupasin mennä mukaan ensi vuonnakin, jos kisa vain järjestetään - se oli nyt ensimmäistä kertaa.

Siitä päästäänkin jatkotavoitteeseen: Ensi vuonna, jos kisajärjestäjät suovat, yritän juosta koko reitin läpi.

:-)