Lievä kurkkukipu ja niiskutus vaivasivat koko viikon, joten viime viikolla liikuin ihan vähäsen vain.
Maanantaina kävin kahvakuulassa, kuuden asteen pikkupakkanen oli oikein loistava treenisää. Jäähdyttelyksi juoksin juoksumatolla 12 minuuttia. Kyllä ulkona juokseminen on mulle mieluisampaa!
Keskiviikkona kävin aamupäivällä fysiopilatestunnilla, tein lumitöitä ja illalla kävin kolmen vartin zumbassa.
Torstaina oli keilailta työkavereiden kanssa :-)
Siinäpä se sitten taisi ollakin. Hyötykävelyä kertyi reilut 16 kilsaa.
tiistai 30. marraskuuta 2010
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Lenkkisuunnitelmia
Lunta on paasannut tulemaan koko päivän siihen malliin, että kesä tuntuu kovin kaukaiselta. Sitä suuremmalla syyllä pitää muistutella itseään treenaamisen tärkeydestä. Kävin nimittäin eilen pitkästä aikaa Kunto Plusin kotisivuilla, ja siellähän on jo puolimaratonkoulu kolmentasoisille juoksijoille. Matalimman tason tavoite oli lähinnä mun ajatustani: puolikas juosten läpi. Aloittelijan ohjelman ensimmäisiä viikkoja katsellessa tuli kuitenkin tunne, että ei tekisi mieli mennä harjoittelussa taas taaksepäin... Niinpä valitsin keskimmäisen tason, vaikka hiukan kyllä arveluttaa. Mutta mitään ei saavuta, jos ei uskalla itseltään mitään vaatia.
Vähän naureskellen sijoitin treenit alkamaan itsenäisyyspäivän jälkeen, mutta ei se näköjään olekaan yhtään liian aikaisin. Viimeinen treeni on sitten heinäkuun ekalla viikolla. Että semmoista.
Viikon, parin varoaika on kuitenkin vielä tarpeen, sillä pikkuisen niiskututtaa maanantain kahvakuulasession jäljiltä. Ulkona oltiin taas. Hoksasin kuitenkin rinnallevedosta jotain, minkä olen tähän asti tehnyt vähän miten sattuu. Pitää kysellä ensi kerralla ohjaajalta, miten se taas menikään.
Vähän naureskellen sijoitin treenit alkamaan itsenäisyyspäivän jälkeen, mutta ei se näköjään olekaan yhtään liian aikaisin. Viimeinen treeni on sitten heinäkuun ekalla viikolla. Että semmoista.
Viikon, parin varoaika on kuitenkin vielä tarpeen, sillä pikkuisen niiskututtaa maanantain kahvakuulasession jäljiltä. Ulkona oltiin taas. Hoksasin kuitenkin rinnallevedosta jotain, minkä olen tähän asti tehnyt vähän miten sattuu. Pitää kysellä ensi kerralla ohjaajalta, miten se taas menikään.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Viikon 46 liikunnat ja Zuper Zumba
Päättynyt viikko oli liikunnallisesti vähän erikoinen.
Maanantaina jätin kahvakuulailun väliin ja kävin lenkillä, kuten jo kirjoitinkin.
Sen jälkeen flunssa teetteli tuloaan, muttei onneksi päässyt puraisemaan kunnolla, sillä
lauantaina oli Hämeenlinnassa Zuper Zumba -tapahtuma, johon halusin ehdottomasti mennä :-)
Meno alkoi heti aamusta. Olin paikalla hyvissä ajoin ja ehdinkin katsastaa zumbavaatteiden maahantuojan myyntipisteen paljon ennen kuin zumbaaminen alkoi. Mukaan tarttuivat housut, joissa on kahta pinkin sävyä sekä musta-vihreä Feel the Music -paita. Housut testasin saman tien, mutta paitaa en pannut vielä päälle koska väriyhdistelmä olisi ollut aika raju.
Paikalla oli myös fysioterapeutti Antti, jolta hankin Inov-8-kenkäni. Fysioterapeuttisen neuvonnan lisäksi Antilla oli nytkin tarjolla juoksukenkiä. Inov-8:llä on kuulemma ollut valikoimissaan zumbakenkiäkin, mutta harmillisesti niitä ei ollut myynnissä. Löysin kyllä pätevän oloiset talvijuoksukengät, mutta niistä ei kuulemma ole mun kokoani jäljellä koko maassa... Lisäksi paikalla oli henkilö, joka teki kehonkoostumusmittauksia, mutta häntä en käynyt edes jututtamassa - tämän silavakerroksen näkee paljaalla silmälläkin.
No, mutta itse zumbaan. Paikalla oli kolme ohjaajaa, joista yksi oli ennestään tuttu täältä omalta salilta. Alkajaisiksi oli normaali eli reipas zumba, jossa ohjaajat vuorottelivat muutaman kappaleen välein. Täytyy sanoa, että se oma ohjaaja oli kyllä paras - toisella pääohjaajista on paljon aggressiivisempi ja kulmikkaampi tyyli. Makukysymyshän tämä on, ei tämä toinenkaan pääohjaaja huono ollut. En tiedä, oliko kolmas ohjaaja pyydetty mukaan varmuuden vuoksi, koska oma ohjaaja on ollut viime viikolla sairaana. Hyvin hänkin joka tapauksessa ohjasi, tyyli oli lempein näistä kolmesta. Hiki tuli joka tapauksessa, ja tunnin jälkeen kävin vaihtamassa paitaa ja haukkaamassa pätkän banaania.
Sitten vaihdettiin Toningiin. Mulla oli omat, levypaketin mukana tulleet kapulat mukana, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Jaossa oli hiekalla täytettyjä muovipulloja, jotka ajavat mainiosti saman asian. Jos ensimmäisellä tunnilla oli tullut hiki, niin nyt vasta tulikin. Vettä kului tiuhaan ja välillä kävi mielessä, olisiko sittenkin pitänyt ottaa sitä urheilujuomaa, kuten ukkokultani neuvoi.
Toningin jälkeen hörpin juotavan jogurtin sillä välin, kun sali jaettiin kahteen osaan. Toisella puolella alkoi lasten Zumbatomic-tunti ja toisella leppoisampi ja hypytön Zumba Gold. Alkuun tuntui, että onko tämä vähän liiankin leppoisaa, mutta liikkeessä pysyminen tuntui hyvältä ajatukselta ennen viimeistä normaalia zumbatuntia.
Ajatus oli parempi kuin arvasinkaan. Jos ensimmäinen tunti oli hikinen, niin oli kyllä viimeinenkin. Nopeita kappaleita, isoja hyppyjä! Siitä ei olisi tullut mitään, jos olisin lepäillyt Gold-tunnin ajan...
Sitten oli arpajaiset, joissa voitin hiuslenkkejä. Onneksi niitä voi käyttää rannerenkainakin, sillä olin juuri torstaina käynyt leikkuuttamassa tukkani lyhyeksi :-)
Tulin siis zumbanneeksi yhteensä neljä tuntia, ja lopuksi venyteltiin puolisen tuntia. Suihkun jälkeen olo oli autuas ja kotiin päästessä tosi nälkäinen! Tammikuussa on kuulemma taas tarjolla Zuper Zumbaa, ja takuulla olen mukana. Kaukaisimmat tulijat olivat muuten muistaakseni Torniosta.
Eväänä mulla oli kaksi banaania, juotava jogurtti, magnesiumpitoista Novelle plusia, kraanavettä, proteiinipatukka, pillimehua, rusinoita, pari Fitness-patukkaa ja parin Elovena-keksiä. Näistä kannoin suurimman osan takaisin kotiin. Join vain puolet Novellesta, jogurtin ja pari pullollista vettä ja söin banaaninpätkän. Kotona sitten vetelin naamaani rahkapurkin, proteiinipatukan ja loput Novellesta, otin torkut ja söin illalla kunnon ruokaa. Aamulla olin syönyt kuuden aikaan puuroa ja vielä ennen lähtöä voileivän ja maitoa, ja olo oli mitä mainioin. Ensi kerralla taidan ottaa mukaan samantapaiset eväät kuin puolimaralle, eli urheilu- ja palautusjuomaa nyt ainakin. Tilaisuus niiden testaamiseen on ainakin mitä mainioin :-)
Sykemittaria en ottanut mukaan. Se kävi kyllä mielessä, mutta siitä olisi tullut liikaa suorituksen makua. Tarkoitus oli mennä pitämään hauskaa, ja hauskaahan siellä oli!
Niin, ja sunnuntaina en tehnyt yhtään mitään.
Maanantaina jätin kahvakuulailun väliin ja kävin lenkillä, kuten jo kirjoitinkin.
Sen jälkeen flunssa teetteli tuloaan, muttei onneksi päässyt puraisemaan kunnolla, sillä
lauantaina oli Hämeenlinnassa Zuper Zumba -tapahtuma, johon halusin ehdottomasti mennä :-)
Meno alkoi heti aamusta. Olin paikalla hyvissä ajoin ja ehdinkin katsastaa zumbavaatteiden maahantuojan myyntipisteen paljon ennen kuin zumbaaminen alkoi. Mukaan tarttuivat housut, joissa on kahta pinkin sävyä sekä musta-vihreä Feel the Music -paita. Housut testasin saman tien, mutta paitaa en pannut vielä päälle koska väriyhdistelmä olisi ollut aika raju.
Paikalla oli myös fysioterapeutti Antti, jolta hankin Inov-8-kenkäni. Fysioterapeuttisen neuvonnan lisäksi Antilla oli nytkin tarjolla juoksukenkiä. Inov-8:llä on kuulemma ollut valikoimissaan zumbakenkiäkin, mutta harmillisesti niitä ei ollut myynnissä. Löysin kyllä pätevän oloiset talvijuoksukengät, mutta niistä ei kuulemma ole mun kokoani jäljellä koko maassa... Lisäksi paikalla oli henkilö, joka teki kehonkoostumusmittauksia, mutta häntä en käynyt edes jututtamassa - tämän silavakerroksen näkee paljaalla silmälläkin.
No, mutta itse zumbaan. Paikalla oli kolme ohjaajaa, joista yksi oli ennestään tuttu täältä omalta salilta. Alkajaisiksi oli normaali eli reipas zumba, jossa ohjaajat vuorottelivat muutaman kappaleen välein. Täytyy sanoa, että se oma ohjaaja oli kyllä paras - toisella pääohjaajista on paljon aggressiivisempi ja kulmikkaampi tyyli. Makukysymyshän tämä on, ei tämä toinenkaan pääohjaaja huono ollut. En tiedä, oliko kolmas ohjaaja pyydetty mukaan varmuuden vuoksi, koska oma ohjaaja on ollut viime viikolla sairaana. Hyvin hänkin joka tapauksessa ohjasi, tyyli oli lempein näistä kolmesta. Hiki tuli joka tapauksessa, ja tunnin jälkeen kävin vaihtamassa paitaa ja haukkaamassa pätkän banaania.
Sitten vaihdettiin Toningiin. Mulla oli omat, levypaketin mukana tulleet kapulat mukana, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Jaossa oli hiekalla täytettyjä muovipulloja, jotka ajavat mainiosti saman asian. Jos ensimmäisellä tunnilla oli tullut hiki, niin nyt vasta tulikin. Vettä kului tiuhaan ja välillä kävi mielessä, olisiko sittenkin pitänyt ottaa sitä urheilujuomaa, kuten ukkokultani neuvoi.
Toningin jälkeen hörpin juotavan jogurtin sillä välin, kun sali jaettiin kahteen osaan. Toisella puolella alkoi lasten Zumbatomic-tunti ja toisella leppoisampi ja hypytön Zumba Gold. Alkuun tuntui, että onko tämä vähän liiankin leppoisaa, mutta liikkeessä pysyminen tuntui hyvältä ajatukselta ennen viimeistä normaalia zumbatuntia.
Ajatus oli parempi kuin arvasinkaan. Jos ensimmäinen tunti oli hikinen, niin oli kyllä viimeinenkin. Nopeita kappaleita, isoja hyppyjä! Siitä ei olisi tullut mitään, jos olisin lepäillyt Gold-tunnin ajan...
Sitten oli arpajaiset, joissa voitin hiuslenkkejä. Onneksi niitä voi käyttää rannerenkainakin, sillä olin juuri torstaina käynyt leikkuuttamassa tukkani lyhyeksi :-)
Tulin siis zumbanneeksi yhteensä neljä tuntia, ja lopuksi venyteltiin puolisen tuntia. Suihkun jälkeen olo oli autuas ja kotiin päästessä tosi nälkäinen! Tammikuussa on kuulemma taas tarjolla Zuper Zumbaa, ja takuulla olen mukana. Kaukaisimmat tulijat olivat muuten muistaakseni Torniosta.
Eväänä mulla oli kaksi banaania, juotava jogurtti, magnesiumpitoista Novelle plusia, kraanavettä, proteiinipatukka, pillimehua, rusinoita, pari Fitness-patukkaa ja parin Elovena-keksiä. Näistä kannoin suurimman osan takaisin kotiin. Join vain puolet Novellesta, jogurtin ja pari pullollista vettä ja söin banaaninpätkän. Kotona sitten vetelin naamaani rahkapurkin, proteiinipatukan ja loput Novellesta, otin torkut ja söin illalla kunnon ruokaa. Aamulla olin syönyt kuuden aikaan puuroa ja vielä ennen lähtöä voileivän ja maitoa, ja olo oli mitä mainioin. Ensi kerralla taidan ottaa mukaan samantapaiset eväät kuin puolimaralle, eli urheilu- ja palautusjuomaa nyt ainakin. Tilaisuus niiden testaamiseen on ainakin mitä mainioin :-)
Sykemittaria en ottanut mukaan. Se kävi kyllä mielessä, mutta siitä olisi tullut liikaa suorituksen makua. Tarkoitus oli mennä pitämään hauskaa, ja hauskaahan siellä oli!
Niin, ja sunnuntaina en tehnyt yhtään mitään.
tiistai 16. marraskuuta 2010
Pientä kitinää
Eilen juili koko päivän lapaluun alta niin, että päätin jättää kahvakuulailun väliin. Pyörittelin ja venyttelin kyllä pitkin päivää, mutta ei vain auttanut. Heiluttelin varovasti käsipainoa, mutta ei vain sekään auttanut. Niinpä peruin ilmoittautumiseni tunnille ja kävin sen sijaan lenkillä armaani kanssa. Pimeää oli ja satoi, mutta sainpa sentään nipistettyä lenkkiin kuluvaa aikaa taas vähän pienemmäksi.
Pipon riisuminen taisi kumminkin olla virhe, sillä nyt on pää ja kurkku kipeänä, lihaksia jomottaa ja on vähän turhan lämmin olo. Päänahkakin on arka. Yleensä tämmöinen olo menee ohi, kun lepäilee yhden päivän. Töiden puolesta ei vain olisi varaa sairastaa juuri tänään, eikä kyllä huomennakaan. Onneksi olen kipeä vain kerran pari vuodessa.
Voi olla, että liikkuminen jää tällä viikolla vähiin. Lauantaina olisi Zuper Zumba -tapahtuma, jota olen jo vähän odotellut... Seuraava tapahtuma on tammikuussa, joten menen sitten sinne, jos nyt en kykene.
Pipon riisuminen taisi kumminkin olla virhe, sillä nyt on pää ja kurkku kipeänä, lihaksia jomottaa ja on vähän turhan lämmin olo. Päänahkakin on arka. Yleensä tämmöinen olo menee ohi, kun lepäilee yhden päivän. Töiden puolesta ei vain olisi varaa sairastaa juuri tänään, eikä kyllä huomennakaan. Onneksi olen kipeä vain kerran pari vuodessa.
Voi olla, että liikkuminen jää tällä viikolla vähiin. Lauantaina olisi Zuper Zumba -tapahtuma, jota olen jo vähän odotellut... Seuraava tapahtuma on tammikuussa, joten menen sitten sinne, jos nyt en kykene.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Marcosilla, Imelda puhelimessa
Loppusyksystä totesin, että talossa pyörivien lenkkivermeiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Niinpä hankin niitä varten ihan oman naulakon, jossa on myös kolmihyllyinen kenkäteline. Nyt alkaa näyttää siltä, että meille on muuttanut urheiluhullu tuhatjalkainen. Osa miehen lenkkareista ja salikengistä pyörii edelleen kuistin lattialla, sillä kenkätelineellä on...
1. Brooks Adrenalinet, jotka ostin keväällä. Hyvät peruslenkkarit, jotka kyllä alkavat hiljalleen väsähtää.
2. Salomon Vegat, viime syksynä ostetut maastolenkkarini. Näillä on hyvä juosta talvella, sillä niihin saa mahtumaan villasukan...
3. Uudenkarheat Inov-8:t, joilla on juoksenneltu muutama lyhyt lenkki. Kevyet ja vaimentamattomat kengät ajetaan kunnolla sisään keväällä, kerron niistä tarkempia käyttökokemuksia siinä vaiheessa :-)
4. Rykän mustat, kauniit kuviosatiiniset tanssilenkkarit vai miksi niitä nimittäisin. Nämäkin ostin viime talven mittaan sekä
5. Puman valkoiset salikengät, jotka ostin Vuokatista koska Rykät olivat jääneet kotiin. Nämä tarjouskengät ovat kyllä olleet hyvä ostos.
Lisäksi tilaa vievät miehen kahdet paraatilenkkarit ja kori, jossa pidän pipoa ja hanskojani.
Olen siis reilun vuoden mittaan ostanut viidet urheilukengät, ja tulevat iljannekelit ovat saaneet harkitsemaan vakavasti nastalenkkareiden hankintaa. Käytän kyllä kaikkia kenkiäni ja useimmat olen ostanut alesta, mutta silti tuntuu hiukan siltä kuin mopo olisi karkaamassa rasasta. Ehkä siksi, että muuten kartan vaatteiden hankkimista kuin ruttoa.
Paitsi tietysti treenivaatteiden. Vielä keväällä sauvakävelin täysin tyytyväisenä t-paidassa, tuulitakissa ja siskolta ostamissani tuulihousuissa, ja alkukesästä liikuntagarderobini täydentyi muutamalla lyhythihaisella paidalla sekä pohjemittaisilla housuilla, joita niitäkään en ollut itse ostamassa. Syksyllä sitten hankin juoksuhousut ja pitkähihaisen paidan, ja onhan mulla tietysti pari kolme pitkähihaista kerrastoa. Lenkkivaatteita on siis ihan tarpeeksi. Kummasti sitä silti selaa silmät kiiluen urheiluliikkeiden mainoksia ja miettii, hankkisiko sitä, tätä vai kenties tuota. Viis siitä, että olen käyttänyt töissä vuosikaudet samoja vaatteita, jotka alkavat olla jo aika kulahtaneita. Mari kirjoitti omassa blogissaan samasta ilmiöstä joku aika sitten.
Oma lukunsa ovat tietysti sisäjumppavaatteet. Zumbatessa haluaisi käyttää jotain nättiä ja kirkasväristä nyt, kun näkee itsensä peilistä, ja uusi zumbavaatemallistokin on kuulemma tulossa. Tähän asti olen välttynyt zumbavaatekuumeelta, mutta kehitys näyttää kulkevan huolestuttavaan suuntaan. Toivottavasti Tarjoustalosta ostamani räikyvän pinkki toppi ajaa asiansa ja toimii jonkinlaisena rokotteena... Pitkät jumppahousut pitää ehkä hankkia, sillä nykyiset on ostettu hoikempina päivinä. Enää ei sentään tarvitse koko ajan pelätä, että housujen vyötärö lähtee rullaatirullaamaan alaspäin kesken kaiken, mutta eivät ne ihan sopivat ole. Vielä.
On tässä varusteluinnossa silti hyvätkin puolensa. Viime talvena sai miettiä tosissaan, mitä pukisi lenkille ylleen. Nyt liikkumaan lähteminen ei ole ainakaan siitä kiinni. Päinvastoin on pieni pakko lähteä liikkeelle, jotta vaatteisiin ja kenkiin sijoitetut rahat eivät valu hukkaan.
1. Brooks Adrenalinet, jotka ostin keväällä. Hyvät peruslenkkarit, jotka kyllä alkavat hiljalleen väsähtää.
2. Salomon Vegat, viime syksynä ostetut maastolenkkarini. Näillä on hyvä juosta talvella, sillä niihin saa mahtumaan villasukan...
3. Uudenkarheat Inov-8:t, joilla on juoksenneltu muutama lyhyt lenkki. Kevyet ja vaimentamattomat kengät ajetaan kunnolla sisään keväällä, kerron niistä tarkempia käyttökokemuksia siinä vaiheessa :-)
4. Rykän mustat, kauniit kuviosatiiniset tanssilenkkarit vai miksi niitä nimittäisin. Nämäkin ostin viime talven mittaan sekä
5. Puman valkoiset salikengät, jotka ostin Vuokatista koska Rykät olivat jääneet kotiin. Nämä tarjouskengät ovat kyllä olleet hyvä ostos.
Lisäksi tilaa vievät miehen kahdet paraatilenkkarit ja kori, jossa pidän pipoa ja hanskojani.
Olen siis reilun vuoden mittaan ostanut viidet urheilukengät, ja tulevat iljannekelit ovat saaneet harkitsemaan vakavasti nastalenkkareiden hankintaa. Käytän kyllä kaikkia kenkiäni ja useimmat olen ostanut alesta, mutta silti tuntuu hiukan siltä kuin mopo olisi karkaamassa rasasta. Ehkä siksi, että muuten kartan vaatteiden hankkimista kuin ruttoa.
Paitsi tietysti treenivaatteiden. Vielä keväällä sauvakävelin täysin tyytyväisenä t-paidassa, tuulitakissa ja siskolta ostamissani tuulihousuissa, ja alkukesästä liikuntagarderobini täydentyi muutamalla lyhythihaisella paidalla sekä pohjemittaisilla housuilla, joita niitäkään en ollut itse ostamassa. Syksyllä sitten hankin juoksuhousut ja pitkähihaisen paidan, ja onhan mulla tietysti pari kolme pitkähihaista kerrastoa. Lenkkivaatteita on siis ihan tarpeeksi. Kummasti sitä silti selaa silmät kiiluen urheiluliikkeiden mainoksia ja miettii, hankkisiko sitä, tätä vai kenties tuota. Viis siitä, että olen käyttänyt töissä vuosikaudet samoja vaatteita, jotka alkavat olla jo aika kulahtaneita. Mari kirjoitti omassa blogissaan samasta ilmiöstä joku aika sitten.
Oma lukunsa ovat tietysti sisäjumppavaatteet. Zumbatessa haluaisi käyttää jotain nättiä ja kirkasväristä nyt, kun näkee itsensä peilistä, ja uusi zumbavaatemallistokin on kuulemma tulossa. Tähän asti olen välttynyt zumbavaatekuumeelta, mutta kehitys näyttää kulkevan huolestuttavaan suuntaan. Toivottavasti Tarjoustalosta ostamani räikyvän pinkki toppi ajaa asiansa ja toimii jonkinlaisena rokotteena... Pitkät jumppahousut pitää ehkä hankkia, sillä nykyiset on ostettu hoikempina päivinä. Enää ei sentään tarvitse koko ajan pelätä, että housujen vyötärö lähtee rullaatirullaamaan alaspäin kesken kaiken, mutta eivät ne ihan sopivat ole. Vielä.
On tässä varusteluinnossa silti hyvätkin puolensa. Viime talvena sai miettiä tosissaan, mitä pukisi lenkille ylleen. Nyt liikkumaan lähteminen ei ole ainakaan siitä kiinni. Päinvastoin on pieni pakko lähteä liikkeelle, jotta vaatteisiin ja kenkiin sijoitetut rahat eivät valu hukkaan.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Viikon 45 liikunnat
Hyvää iltaa, vuorossa on viikon liikuntakatsaus.
Maanantaina kävin kahvakuulailemassa - vai pitäisikö sanoa kahvakuulajumpassa, kun niitä oikeaoppisia heilautuksia ja tempauksia ja rinnallevetoja on kuitenkin suhteellisen vähän. Joka tapauksessa otin taas 8-kiloisen kuulan. Muuten se oli ok tai tuntui jopa hiukan kevyeltä, mutta kuuden minuutin sarjassa olin pelkästään iloinen, etten ottanut 12-kiloista. Lisäksi venyttelin.
Tiistaina tein pimeän lenkkini (5 km josta 3,5 km pimeässä, 43 min.) ja venyttelyt.
Keskiviikkona zumbasin kaksi 45 minuutin tuntia peräkkäin.
Torstaina pelkästään venyttelin aamulla 20 minuuttia. Illalla olisi ollut jooga, mutta päätin jättää sen väliin.
Perjantaiaamuna kävin salilla. Oli selvästi virhe lähteä sinne pelkän banaanin voimin, sillä koko treeni tuntui vähän tahmealta ja olkaprässissä loppui puhti kesken kaiken. Näin ei yleensä ole päässyt käymään, vaikka käyn lenkillä ennen salille menoa. Illalla oli firman bileet, joissa tanssia reuhotin jonkin aikaa.
Lauantaina tuntui sattumoisin siltä, että 25 minsan venyttelyt riittivät päivän liikunnaksi.
Ja tänään sunnuntaina olen istunut autossa puoli päivää ja venytellyt 20 minuuttia.
Outin venyttelyhaaste on siis täynnä, vaikka hiukan tiukkaa meinasikin tehdä. Hyötykävelyä on tullut tällä viikolla normaalia vähemmän, vain kymmenisen kilometriä joista Heiaheiaan muistin merkitä kai 7,5.
Viikko on ollut siis verrattain löysä, mutta sehän tekee välillä ihan hyvää. Ehkä jo ensi viikolla innostaa taas toiseen malliin!
Maanantaina kävin kahvakuulailemassa - vai pitäisikö sanoa kahvakuulajumpassa, kun niitä oikeaoppisia heilautuksia ja tempauksia ja rinnallevetoja on kuitenkin suhteellisen vähän. Joka tapauksessa otin taas 8-kiloisen kuulan. Muuten se oli ok tai tuntui jopa hiukan kevyeltä, mutta kuuden minuutin sarjassa olin pelkästään iloinen, etten ottanut 12-kiloista. Lisäksi venyttelin.
Tiistaina tein pimeän lenkkini (5 km josta 3,5 km pimeässä, 43 min.) ja venyttelyt.
Keskiviikkona zumbasin kaksi 45 minuutin tuntia peräkkäin.
Torstaina pelkästään venyttelin aamulla 20 minuuttia. Illalla olisi ollut jooga, mutta päätin jättää sen väliin.
Perjantaiaamuna kävin salilla. Oli selvästi virhe lähteä sinne pelkän banaanin voimin, sillä koko treeni tuntui vähän tahmealta ja olkaprässissä loppui puhti kesken kaiken. Näin ei yleensä ole päässyt käymään, vaikka käyn lenkillä ennen salille menoa. Illalla oli firman bileet, joissa tanssia reuhotin jonkin aikaa.
Lauantaina tuntui sattumoisin siltä, että 25 minsan venyttelyt riittivät päivän liikunnaksi.
Ja tänään sunnuntaina olen istunut autossa puoli päivää ja venytellyt 20 minuuttia.
Outin venyttelyhaaste on siis täynnä, vaikka hiukan tiukkaa meinasikin tehdä. Hyötykävelyä on tullut tällä viikolla normaalia vähemmän, vain kymmenisen kilometriä joista Heiaheiaan muistin merkitä kai 7,5.
Viikko on ollut siis verrattain löysä, mutta sehän tekee välillä ihan hyvää. Ehkä jo ensi viikolla innostaa taas toiseen malliin!
torstai 11. marraskuuta 2010
Mi hämäryys, mi ikävyys...
...kyseli Aleksis Kivikin aikanaan.
Päivät alkavat hämärtyä siihen malliin, että kohta saa kamppailla lenkkimotivaation kanssa oikein tosissaan. Ainakin aamuisin. Periaatteessa liikun ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta kaikkein mieluiten lenkkeilisin aamuisin. Ensinnäkään aamulla ei tarvitse mietiskellä syömisen ja liikkumisen väliä, jos ponkaisee pehkuista suoraan pihalle. Olen huomannut, että syömisen jälkeen olisi paras odotella kolme tuntia, ennen kuin lähtee liikkeelle, vaikka söisi miten vähän. Toiseksi menen nukkumaan sen verran aikaisin, että iltalenkille pitäisi ehtiä ennen seitsemää. Aina ei ehdi. Ja kolmanneksi, lenkille menoa ei tarvitse ihmetellä koko päivänä, kun se on siltä päivältä jo tehty.
Tiistaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja pohdin miehelle ääneen, että pitäisikö käydä lenkillä. Mies sanoi, että siitä vain, hänellä ei ole kiire töihin ja ehtii odottaa lasten kanssa, kunnes pääsen kotiin. Niinpä sonnustauduin lenkkivaatteisiin ja lähdin kohti kuntorataa. Perillä hämmästys oli suuri, sillä kuntoradan valot eivät palaneetkaan! Siinä pimeää metsikköä tiiraillessani sieltä kuitenkin tuli joku uskalikko juosten, joten ei kai siinä sitten mitään, tuumailin minä. Eteenpäin vain, kun kerran tänne asti on tultu!
Olin oikein tyytyväinen siihen, että olin hölkötellyt koko alkumatkan, jonka yleensä olen kävellyt. Nyt juoksentelin kuntopolun alun ylämäet niin kauan, kuin aukeaa riitti. Tiheimmällä metsäosuudella piti vaihtaa hetkeksi kävelyyn, mutta loppujen lopuksi uskalsin hölkötellä melkein koko matkan.
Näköjään ihminen alkaa pitää asioita itsestään selvinä tosi nopeasti. Lähinnä siis lenkkipolun valaistusta. Jotkut lenkkeilevät yleisillä teillä ilman ajatustakaan valaistuksesta, kun tien varrella ei ole edes valotolppia.
Oli tässä aamulenkissä yksi hienokin puoli: Koko ajan näki, miten aamu alkoi valjeta! Lähtiessäni oli sysipimeää, palatessani taivas näytti jo toiselta.
Päivät alkavat hämärtyä siihen malliin, että kohta saa kamppailla lenkkimotivaation kanssa oikein tosissaan. Ainakin aamuisin. Periaatteessa liikun ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta kaikkein mieluiten lenkkeilisin aamuisin. Ensinnäkään aamulla ei tarvitse mietiskellä syömisen ja liikkumisen väliä, jos ponkaisee pehkuista suoraan pihalle. Olen huomannut, että syömisen jälkeen olisi paras odotella kolme tuntia, ennen kuin lähtee liikkeelle, vaikka söisi miten vähän. Toiseksi menen nukkumaan sen verran aikaisin, että iltalenkille pitäisi ehtiä ennen seitsemää. Aina ei ehdi. Ja kolmanneksi, lenkille menoa ei tarvitse ihmetellä koko päivänä, kun se on siltä päivältä jo tehty.
Tiistaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja pohdin miehelle ääneen, että pitäisikö käydä lenkillä. Mies sanoi, että siitä vain, hänellä ei ole kiire töihin ja ehtii odottaa lasten kanssa, kunnes pääsen kotiin. Niinpä sonnustauduin lenkkivaatteisiin ja lähdin kohti kuntorataa. Perillä hämmästys oli suuri, sillä kuntoradan valot eivät palaneetkaan! Siinä pimeää metsikköä tiiraillessani sieltä kuitenkin tuli joku uskalikko juosten, joten ei kai siinä sitten mitään, tuumailin minä. Eteenpäin vain, kun kerran tänne asti on tultu!
Olin oikein tyytyväinen siihen, että olin hölkötellyt koko alkumatkan, jonka yleensä olen kävellyt. Nyt juoksentelin kuntopolun alun ylämäet niin kauan, kuin aukeaa riitti. Tiheimmällä metsäosuudella piti vaihtaa hetkeksi kävelyyn, mutta loppujen lopuksi uskalsin hölkötellä melkein koko matkan.
Näköjään ihminen alkaa pitää asioita itsestään selvinä tosi nopeasti. Lähinnä siis lenkkipolun valaistusta. Jotkut lenkkeilevät yleisillä teillä ilman ajatustakaan valaistuksesta, kun tien varrella ei ole edes valotolppia.
Oli tässä aamulenkissä yksi hienokin puoli: Koko ajan näki, miten aamu alkoi valjeta! Lähtiessäni oli sysipimeää, palatessani taivas näytti jo toiselta.
tiistai 9. marraskuuta 2010
Viikon 44 liikunnat
Kiirettä on pitänyt, mutta liikkumaan olen sentään kerinnyt...
Maanantaina olin taas kahvakuulailemassa. Nyt sain sen 8 kilon kuulan, ja heti sujui paljon paremmin. Olo ei myöskään ollut tiistaina niin julmetun jäykkä :-)
Tiistaina pidin lepopäivän.
Keskiviikkona kävin aamupäivällä fysiopilateksessa, joka sekin sujui paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Tiedä sitten, johtuiko se siitä, että jumppasalin etuseinään oli tullut peilit. Illalla kävin vielä zumbaamassa kolme varttia ja sen päälle jäin vielä kuntosalille. Loppujäähdyttelynä oli juoksumatolla kävelyä ja juoksua, tulipa tehtyä tuttavuutta senkin laitteen kanssa!
Torstaina kävin joogassa. Se teki harvinaisen hyvää, sillä nyt keskityttiin erilaisiin venytys- ja kiertoliikkeisiin.
Perjantai oli jälleen lepopäivä.
Lauantaina kävin lenkillä heti aamusta ja menin sitten kuntosalille. Nyt olin sen verran ajoissa, että ruuhkaa ei vielä ollut. Lisäksi ulkoilin lasten kanssa koulun pihalla: puolitoista tuntia hyppelehtimistä ja juoksentelua.
Sunnuntaina en ehtinyt ulos, vaikka mieli kyllä teki!
Lisäksi viikon mittaan kertyi yli kilometrin mittaisia hyötykävelyjä noin 13 kilsaa.
Mielessä on pyörinyt kaikenlaista, mistä haluaisin kirjoittaa tänne. Saa nyt nähdä, missä välissä ehdin kirjoittaa jotain järjellistä :-)
Juoksentelemisiin!
Maanantaina olin taas kahvakuulailemassa. Nyt sain sen 8 kilon kuulan, ja heti sujui paljon paremmin. Olo ei myöskään ollut tiistaina niin julmetun jäykkä :-)
Tiistaina pidin lepopäivän.
Keskiviikkona kävin aamupäivällä fysiopilateksessa, joka sekin sujui paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Tiedä sitten, johtuiko se siitä, että jumppasalin etuseinään oli tullut peilit. Illalla kävin vielä zumbaamassa kolme varttia ja sen päälle jäin vielä kuntosalille. Loppujäähdyttelynä oli juoksumatolla kävelyä ja juoksua, tulipa tehtyä tuttavuutta senkin laitteen kanssa!
Torstaina kävin joogassa. Se teki harvinaisen hyvää, sillä nyt keskityttiin erilaisiin venytys- ja kiertoliikkeisiin.
Perjantai oli jälleen lepopäivä.
Lauantaina kävin lenkillä heti aamusta ja menin sitten kuntosalille. Nyt olin sen verran ajoissa, että ruuhkaa ei vielä ollut. Lisäksi ulkoilin lasten kanssa koulun pihalla: puolitoista tuntia hyppelehtimistä ja juoksentelua.
Sunnuntaina en ehtinyt ulos, vaikka mieli kyllä teki!
Lisäksi viikon mittaan kertyi yli kilometrin mittaisia hyötykävelyjä noin 13 kilsaa.
Mielessä on pyörinyt kaikenlaista, mistä haluaisin kirjoittaa tänne. Saa nyt nähdä, missä välissä ehdin kirjoittaa jotain järjellistä :-)
Juoksentelemisiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)