Taas huomasin uuden eroavaisuuden itseni ja mieheni välillä. Mies nimittäin lähtee kohta lenkille, minä en. Mulla ei ole nastalenkkareita, miehellä on Icebugit. Koko talvena en ole kaivannut nastoja alleni, sillä syksyllä hankitut Inov-8:t ovat toimineet vallan loistavasti. Nyt kun kevätaurinko alkaa sulatella jalkakäytäviä, jotka yön aikana jäätyvät iljanteisiksi, alkaa tuntua siltä että olisi ehkä sittenkin hankittava ne nastat. Toinen vaihtoehto on juosta kuntosalin juoksumatolla, kolmas vaihtoehto on olla juoksematta vähän aikaa ja toivoa, että kevät koittaa yhtä äkisti kuin viime vuonna – silloin jalkakäytävät aukesivat parissa viikossa vähän avitettuina. Kiitos vain katujen kunnossapidolle!
Siinä tulikin mainittua hyvä syy asua juuri täällä. Käyn työn puolesta aika usein Helsingissä, ja joka kerran on ollut helpotus tulla takaisin ja kävellä asemalta kotiin. Täällä ei ole koko talvena ollut niin liukasta kuin Helsingissä on ollut koko talven! Ilmankos työtoverit ovat vähän pyöritelleet silmiään, kun ovat kuulleet että olen lenkkeillyt talvellakin. Tuskin uskaltaisin lähteä liikkeelle siellä, tai sitten olisin hankkinut nastalenkkarit ja kulkenut kaikki työmatkatkin niillä.
Täällä ei ole viikon mittaan tapahtunut yhtään mitään. Alkuviikosta olin pari kolme päivää flunssassa. Pääsin vähän jäähtymään lauantain zumbatapahtuman jälkeen, ja nuorimmaisen flunssapöpöt havaitsivat tilaisuutensa tulleen. Onneksi tauti ei iskenyt ihan täydellä teholla, mutta sen verran sairanen olin kumminkin että katsoin parhaaksi jättäytyä pois alkuviikon zumbasta ja muista jumpista. Loppuviikko hurahti muuten vain, mutta eilen lähdin kälyni seuraksi vesikävelemään. Ainakin vauhdin puolesta se varmasti oli vesikävelyä eikä -juoksua... Se oli rentouttavaa ja kivaa! Viimeksi olemme harrastaneet vesikävelyä viime keväänä, kunnes ulkona pystyi jo kunnolla lenkkeilemään. Hämmästyksekseni heräsin yöllä siihen, että käsivarret tuntuivat painavilta. Ilmeisesti ainakin käsiliikkeet tuli sitten tehtyä kunnolla...
Nyt pitäisi osata päättää, teenkö tänään jonkin dvd-jumpan kotona vai kipaisenko kuntosalille testaamaan uusia ohjelmiani. Kävi nimittäin niin, että inhimillisen erehdyksen kautta mun saliohjelmani häipyivät tietokannasta sen siliän, ja mulle tehtiin kokonaan uudet tilalle. Alkusyy koko jupakkaan oli siinä, kun toivoin saavani valikoimaan lyhyen juoksumatto-ohjelman rospuuttokelien varalta, ja sitä suunnitellessa kone otti ja hävitti mun vanhat ohjelmani tyystin. Erehtyminen on inhimillistä, tosi töppäykseen tarvitaan tietokone :-)
Huomenna ehkä Go Expoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti