sunnuntai 29. elokuuta 2010

Urheilujuhlan tuntuako?

Kävin sitten nilkuttamassa Ivar Wilskmanin hölkän läpi, kun muutenkin olin siellä suunnalla. Kuvittelin, että sääri olisi suunnilleen kunnossa, mutta eipä taida olla. Ainakaan enää eikä kumpikaan. Rata oli tosi pehmeä, ja kuuden kilsan matkaan hurahti lopulta liki tunti, kun en kerta kaikkiaan pystynyt juoksemaan kovin pitkiä pätkiä kerrallaan. No, maaliin päästiin tälläkin kertaa, ja nyt ihan kuulutusten kera :-)

Oppisikohan sitä ihminen jotain vielä tällä ikää?

torstai 19. elokuuta 2010

Se elää

Eilen kävin varovasti juoksentelemassa, ja ihan hyvinhän se meni. Kävelin alkuun rivakan kilometrin tunnustellen, pitääkö taas kääntyä takaisin ennen lenkkipolulle pääsemistä, mutta jo vain pääsin polulle saakka ja aloin hölkötellä ekaan ylämäkeen. Loppujen lopuksi juoksin koko 3,2 kilsan lenkin ja vielä kilometrin kotimatkan muutamaa kymmenen metrin tasaannus- ja tunnustelukävelyä lukuun ottamatta.

Jalassa ei tuntunut mitenkään mielettömän pahalta. Vähän se tietysti muistutteli olemassaolostaan, mutta ei tuntunut varsinaisesti kipeältä. Tänään on ollut hassu tunne: Vähän kuin sääri olisi puolestavälistä irtipoikki, mutta se ei kumminkaan ole ollut varsinaisesti kipeä. Ainakaan paljon eikä koko aikaa. Kyllä se vissiin siitä.

Tänään kävin kuntosalilla puhisemassa neljän muun naisen kanssa. Kyllä se kummasti tsemppaa, kun paikalla on joku muukin. Ei ilkeä heti lähteä pois. Cross trainerissa olisin kyllä viihtynyt, mutta kun homma tehtiin kiertoharjoitteluna niin veivaaminen jäi minuuttiin kerrallaan. Pitänee käydä vilkuilemassa jonain päivänä jos saisi omia laitteen hetkeksi ihan vain itselleen. Olen ottanut ohjelmaan myös joka-aamuisen venyttelyhetken. Aloitin eilen :-)

perjantai 13. elokuuta 2010

Väsähdys

Tällä viikolla on ollut stressi huipussaan, ja se kostautuu nyt väsähdyksenä. Eilen kävin kirjastossa hakemassa innostusta kirjallisuuden muodossa, lainasin Riku Aallon Vahvista ja venytä -kirjan sekä Aallon ja Heli Kykyrin Keskikeho kuntoon -jumppapallokirjan. Lisäksi pyysin ukkokultaani pumppaamaan jumppapallooni vähän lisää ilmaa, minkä olisin tietysti voinut tehdä itsekin. Siihen se sitten jäikin. Onpahan valmiina, kun rupean taas jaksamaan.

Tiistaina kävin sitten liittymässä tähän paikalliseen kuntoklubiin. Maanantaina menen kuntosalille naapurin Piken kanssa, joten eiköhän se tästä taas :-) Alkuviikolla odottelin jo kieli pitkällä klubin jumppien alkamista, sillä siellä on monta hyvää lajia tarjolla. Osa on mulle uusia tuttavuuksia, kuten shindo ja kahvakuula. Zumbaa ja pumppiakin on tarjolla, kokeilin BodyPumpia lomalla joskus vuosia sitten ja tykkäsin kovasti. En sitten kuitenkaan ole tullut käyneeksi siellä, kun olisi pitänyt hankkiutua hiukan kauemmaksi harrastamaan. Nyt ajattelin käydä vähintäänkin kokeilemassa. Aina auttaa, kun ei tarvitse lähteä kovin kauas kotinurkilta!

HeiaHeiaan ei ole tällä viikolla kertynyt yhtäkään liikuntasuoritusta, mikä on vähän noloa. Enpä silti viitsi ottaa siitä paineita, liikunnan pitää olla henkireikä eikä kuristushihna. Mun ei ole mitään mieltä kehitellä tässä yhtään enempää stressin aiheita itselleni.

Jospa nyt kumminkin menisin hetkeksi pyörittelemään sitä palloa :-)

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Eteenpäin, sanoi mutsi lumessa

On vähän vaikea uskoa, että KiipFitistä on vasta viikko. Tuntuu kuin en olisi juossut vuosiin! Sääri se jaksaa tietysti muistutella, mutta into liikkeelle olisi kova. Keskiviikkona lähdin jo sauvakävelylle, mutta oli pakko kääntyä kesken kaiken, kun jalat tuntuivat nitkahtelevan alta. Ei auta kuin olla lenkkeilemättä viikko pari ja katsoa sitten pitääkö lepokautta vielä jatkaa.

Niinpä olen sitten polkenut kuntopyörällä kevyellä vastuksella ja pitänyt vauhtia tuossa 90 kierroksen paikkeilla. Lisäksi olen tehnyt niitä vihattuja vatsalihasliikkeitä ja vahvistellut muitakin lihaksia. Silti vähän polttelee, että pitäisi päästä lenkille! Onneksi on niin kuuma, että se hinku päättyy jo ulko-ovella.

Tässä on nyt sitten hyvä suunnitella syksyä. Suunnittelua tässä vähän kaivataankin, sillä kiinnostavia lajeja on ihan liikaa lenkkeilyn lisäksi.

Ensinnäkin zumba. Mä nautin siitä ihan älyttömästi ja pääsen sillä samoihin sykkeisiin kuin juoksemalla. Siinä on kaksi syytä jatkaa sitä, jahka sääri paranee. Nyt täälläkin on oikein valinnanvaraa tunneissa ja jos ei muu auta, niin zumbaan kotona.

Sitten uinti tai vesijuoksu. Vesijuoksu tukisi juoksuharjoittelua, uinti on muuten kivaa. Varjopuolena on se, että uimahallireissu pitää tehdä autolla ja matkat vievät oman aikansa. Voisihan samalla reissulla käydä uimahallin kuntosalilla, mutta kun kävelymatkan päässä on kolme kuntosalia, niin ehkä uintireissut voisi tehdä ihan erikseen.

Sitten se kuntosali. Siinä mä olen niin noviisi kuin olla voi, eli ainakin alkuun mulla pitää olla joku jolta kysyä neuvoa. Kyllä se siitä sitten. Suurin pulma tällä haavaa on, otanko salikortin ihan tuohon viereen vai liitynkö kuntoklubiin, joka on kyllä kalliimpi mutta jumppiin pääsisi samalla maksulla.

Kotona voin sitten jumpata ja zumbata, polkea kuntopyörällä ja sen sellaista. Mutta jos tämän kaiken yrittää ahtaa viikkoon, niin pieleen menee että paukkuu. Töitäkin pitäisi tehdä. Sitä paitsi harjoittelunhan pitäisi olla aina nousujohteista. Jos nyt ahdan viikot täyteen, niin mitä mä sitten lisään kuuden viikon päästä ja mihin väliin? On ihan hyvä, että uimahalli on vielä kiinni eivätkä syksyn jumpatkaan ole vielä alkaneet.

Tuossa kevätpuolella tein tällaisen liikuntasuunnitelman:

1. päivä lyhyt lenkki tai noin tunti muuta aerobista liikuntaa, kuten zumbaa tai uintia
2. päivä lihaskuntoharjoittelua tai joogaa
3. päivä pitempi lenkki tai max. 1,5 tuntia muuta aerobista liikuntaa
4. päivä lepopäivä.

...ja sitten taas alusta. Tämä toimi aikansa ihan hyvin. Nyt pitää ulottaa suunnitelma koko viikolle.

Lenkkeilystä pidän kiinni ilman muuta, nyt kun olen saanut pään auki. KiipFitin jatko varmistui, joten ensi kesän päätavoitteena on juosta koko reitti läpi - ehkä niitä kaikkein jyrkimpiä alamäkiä lukuunottamatta.

tiistai 3. elokuuta 2010

Jälkilöylyjä

Tässä on nyt verrytelty kinttuja pari päivää ja mietitty seuraavaa tavoitetta. Sehän on selvä, että ensi vuonna pyrin kiertämään saman lenkin juosten, mutta voihan tässä kehittää jotain muutakin mielenkiintoista. Hiukan oli puhetta, että jollekin kympille voisi osallistua vielä tänä vuonna.

No, sitä ei tarvitse onneksi päättää tässä ja nyt. Innostus on kyllä kova! Yritän kumminkin pitää mielessä, että aloittelevan atleetin on syytä olla varovainen. Sepon kotisivuilla on oikein oivallinen ja hauskasti kirjoitettu juttu ylimenokauden harjoittelusta, ja siinä varoitetaan moneen kertaan liiallisesta rypistelystä.

Aikani kuluksi olen käynyt pari kertaa kävelemässä, ja epäilenpä että akillesjänne on ärtynyt. Se on se sama kinttu, joka talvella tuntui juostessa puisevalta ja painavalta heti pohkeen alapuolelta.

Nyt on tietysti hyvä tilaisuus miettiä, mitä olisi kannattanut tehdä toisin ja mitä tein oikein. Etukäteen sitä oli vähän vaikea ajatella.

Lenkkarit olisi pitänyt uusia ihan ensimmäiseksi jo viime kesän puolella, jotta olisin voinut harjoitella hiukan juoksemista jo silloin. Onneksi oli sentään hyvät liivit. Hiukan lyhyemmät lenkit olisivat varmasti riittäneet, ja juoksuaskeleita olisi voinut ottaa edes kerran viikossa. Nyt aloin harjoitella juoksemista vasta jokunen viikko ennen itse tapahtumaa...

Keskivartalon lihaksisto vaatii yhä huomiota. Sitä se tulee saamaan, jotta saan juoksuasennon paremmaksi. Tuntuu oudolta, että vain neljä vuotta sitten juokseminen ei ollut mikään ongelma. Nyt saa taistella, että saa kropan pysymään jalkojen päällä! Se tunne ei ollenkaan vastaa mun muistikuviani juoksemisesta.

Lisäksi juoksemista pitää harjoitella monipuolisemmin. Nythän tein enemmänkin hissuttelulenkkejä tavoitteena juosta mahdollisimman kauan ennen kuin tarvitsee kävellä. Kyllä sitä nopeuttakin jossain vaiheessa pitää kehittää, tai en ikinä opi juoksemaan kävelyvauhtia lujempaa.

Urheilulehdet ovat tänä vuonna olleet juoksukouluja pullollaan. Musta vähän tuntuu, että kirjoitan niistä pikapuoliin.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Ohi on :-)

Elämäni ensimmäinen puolimaraton on onnellisesti takana. On muuten mielettömän hyvä tunne!

Reitti oli vielä rankempi kuin olin osannut kuvitella. Pitkiä, jyrkkiä nousuja riitti varsinkin alussa ja lopussa, ja osa alamäistäkin oli niin jyrkkiä että hyvä kun kävellen pääsi alas. Mä kuitenkin pidin tämmöisestä reitistä paljon enemmän kuin jostain tasaisen tappavasta asfaltti- tai hiekkatiestä, sai keskittyä nousemaan yhden mäen kerrallaan ja pääsi ajattelemasta sitä, paljonko matkaa on vielä jäljellä. Lisäksi maisemat olivat upeat :-)

Sääkin oli loistava. Yöllä oli satanut hiukan, ilma oli viilentynyt ja tuuli jonkin verran. Välillä sataa ripotteli vähän, mutta sehän vain virkisti.

Juoksukaverini pitivät lupauksensa, ja pysyttelimme yhtenä rintamana koko matkan. Alussa juoksentelimme mun mittapuullani pitkiäkin pätkiä, loppupuolella kävelimme enemmän. 13 kilsan jälkeen pikkuvarpaat alkoivat muistutella olemassaolostaan, ja jossain vaiheessa juokseminen alkoi tuntua pahalta nivusissa. Yhdessä loppupään jyrkässä alamäessä niukahti polvi - onneksi pystyin lopettamaan juoksemisen heti ja sain polven vertymään kävellessä, niin ei käynyt pahemmin. Maaliin tultiin kuitenkin juosten.

Sijoitus ei ollut kummoinen :-) Lähes kaikki muut osallistujat näyttivät tulleen kilpailemaan enemmän toistensa kuin itsensä kanssa. Oli tosi kovakuntoisen näköistä porukkaa! Siinä tilanteessa olisi kyllä ollut orpo olo, jos olisin yksin lähtenyt :-)
Siksi olikin hyvä, että mulla oli sykemittari. Muuten olisin varmaan yrittänyt pysytellä muiden peesissä ja aloittanut liian lujaa, ainakin jos olisin ollut yksin. Porukan mies olisi varmaankin juossut kevyesti koko matkan, mutta kyseli multa sykkeitä, jotta vauhti ei nousisi liian kovaksi. Kiitos siitä!

Tankkaus onnistui muuten loistavasti, mutta olin juonut perjantain ja lauantaiaamun aikana liikaa ja jouduin juoksemaan vessassa koko lauantaiaamun. Lähdön jälkeen kirmaisin ensimmäiseen vessaan, joka oli 1,6 kilsan päässä. Se oli järkipäätös, vaikka muut juoksijat häipyivätkin sillä aikaa näkyvistä. Saimme kuitenkin vähä vähältä muita kiinni ihan omalla vauhdilla edeten, ja nestekin alkoi häipyä hikoilemalla.

Reitin varrella oli kuusi juomapaikkaa. 4,2 kilsan kohdalla otin pari mukia vettä ja energiageeliä (hyh hyh). Vettä join noin paljon siksi, että muistin geelin vasta ensimmäisen mukillisen jälkeen. 6,8 kilsan kohdalla otin puoli mukia energiajuomaa ja puoli mukia vettä. 13,9 kilsan kohdalla otin taas energiageeliä veden kanssa ja kourallisen rusinoita sekä 16,3 kilsan kohdalla mukillisen energiajuomaa. Muuten join vettä, jota oli myös pullossa. Tuntui hyvältä, missään vaiheessa ei alkanut hölskyä. Energiajuoma vähän röyhdytti ja rusinoita olisin voinut syödä vähemmänkin. Banaaninpuolikkaankin söin, mutta en muista missä. Suolakurkkuihin en koskenut.

Maalissa saimme omenamehua ja juttutuokion kilpailunjohtajan kanssa. Lupasin mennä mukaan ensi vuonnakin, jos kisa vain järjestetään - se oli nyt ensimmäistä kertaa.

Siitä päästäänkin jatkotavoitteeseen: Ensi vuonna, jos kisajärjestäjät suovat, yritän juosta koko reitin läpi.

:-)