sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Liikunnan nälkä

Tammikuu on ollut töiden puolesta tosi tiukka. Viime postauksen jälkeen olin viikon liikkumatta (lapsen viemis- ja hakureissuja ei lasketa, vaikka teenkin ne kävellen), ja sen kyllä huomasi! Lihakset ihan huusivat liikuntaa. Viime viikonloppuna ryhdistäydyin sen verran, että kävin sauvakävelemässä ja jumppasin ja zumbasin olohuoneessa, ja viikolla ehdin pariin otteeseen käymään zumbatunnilla. Kyllä teki eetvarttia.

Tänä viikonloppuna olisi ollut Zuper Zumba ja kaverini kutsui minut lumikenkäilemään, mutta eilen aamulla heräsin yskänpuuskaan. Kurkku oli arka ja nenäkin vuoti. Viimevuotisesta säikähtäneenä en halunnut ottaa pienintäkään riskiä, vaan peruin kaiken. Hiukan harmitti, mutta enemmän harmittaisi maata taas keuhkokuumeessa ja taivastella, miten kauan toipuminen kestää.

Vaikka liikkuminen onkin viime aikoina ollut vähän suvantovaiheessa, niin kyllä sen silti huomaa että jotain on tehnyt. Muutama vuosi sitten oli vähän samanlainen tilanne, eli istuin ylipitkiä päiviä koneen ääressä enkä katsonut ehtiväni liikkua. Lisäksi olin syksyllä nyrjäyttänyt nilkkani lenkillä, eli lupaavasti alkanut liikuntaputki oli katkennut kuin kanan lento. Mikään ei silti varoittanut kunnon laskemisesta. Keväällä järkytys olikin melkoinen, kun pojan perään pinkaistessa jalat meinasivat lähteä alta! Nyt istuminen tuntuu koko kropassa, ja on pakko lähteä liikkeelle... Vai johtuuko se sittenkin vanhenemisesta?

Tämän päivän lenkki tehtiin kävellen äänestyspaikalle. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan :-)

lauantai 14. tammikuuta 2012

Tanssin hurmaa

Taisi olla marraskuuta, kun sain kutsun tanssiyhdistys Ductian tanssipäivään Poriin. Eihän mua tarvinnut paljon yllyttää, semminkään kun kyytikin järjestyi mukavasti. Viime sunnuntaina siis keräsin kassiin jumppavaatteita, vettä ja evästä ja hyppäsin Astan autoon puoli kahdeksalta aamulla.

Tanssipäivä järjestettiin Hostel Riverissä, jossa oli pieni peilisali. Onnistuimme (tai siis Asta onnistui) ajoittamaan perille tulon niin, että päivän aloittanut itämaisen tanssin alkeistunti oli lopuillaan. Me aloitimme kreikkalaisella tanssilla, jossa alkuun veivattiin jonkin aikaa suhteellisen yksinkertaista askelkuviota. Seuraava kuvio olikin sitten sellainen, että oksat pois! Onneksi sitä ei tajunnut kovin moni muukaan, joten ohjaaja otti samasta kuviosta hiukan yksinkertaisemman version...

Kreikkalaisia tansseja seurasi mustalaistanssin tunti. Ohjaaja kävi läpi koreografiaa, jonka oli esittänyt jossain. Menetelmä oli se, että ensin opeteltiin pieni pätkä alusta, sitten kun se alkoi sujua, lisättiin taas pari kuviota ja vedettiin joka kerran  alusta opetellun osuuden loppuun. Näin ei päässyt alku unohtumaan, ja tunsi oikein oppineensa jotain. Leveä hame näytti olevan oleellinen asuste. Onneksi niitä sai lainaksi. Monilla harrastajilla näkyi olevan myös kolikkovyö tai vastaava lanteilla.

Sitten oli ATS:n alkeiden vuoro. ATS on lyhenne American Tribal Stylesta, jota kuvaillaan naisellisen voiman ja yhteisöllisyyden tanssiksi. Siinä on nimittäin se jännä piirre, että joukolla tanssiessa ”esitanssija” voi vaihtua koko ajan, ja ilmeisesti koreografioita ei varsinaisesti ole vaan tanssiminen tapahtuu improvisoimalla tiettyjä liikkeitä käyttäen... Tällä kertaa tietysti ohjaaja pysyi koko ajan samana! ATS:ssä on piirteitä itämaisesta tanssista, flamencosta ja intialaisesta temppelitanssista, mutta tiettyjä erojakin on. Tunti oli aika rauhallinen, mutta kyllä siinä silti tiesi tekevänsä, kun koko ajan piti kannatella käsiä ja pysytellä uljaana.

Sitten tuli toinen itämaisen tanssin alkeistunti. Kolikkovyö esiin ja kiemurtelemaan! Olenhan minä tätäkin joskus harrastanut, mutta kroppa on muuttunut sen verran että kaiken sai opetella uudelleen. Lähinnä tehtiin pyörityksiä ja iskuja ja vähän jotain askellusta.

Nämä neljä tuntia olivat suhteellisen kevyitä. Zumbatunti olikin sitten jotain ihan muuta! Olenhan mä ollut vauhdikkailla zumbatunneilla ennenkin, mutta nyt oli sata lasissa koko ajan. Hauskaa oli, totta kai!

Zumban jälkeen Asta ja minä päätimme karata emmekä enää jääneet lihaskuntotunnille, vaikka se olisikin tehnyt hyvää. Kokematta jäivät myös keppitanssi, joka oli tarkoitettu itämaisen tanssin alkeet hallitseville, Bollywood-tunti sekä kolmen vartin venyttely ja loppurentoutus. Näin ollen olin kotona jo puoli yhdeksän maissa illalla.

Kiitos Pori ja PPP!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Uljas uusi vuosi

Uusi vuosi on sitten alkanut, ja minä tässä mietin että nostaisinko kuulaa kotvan verran vai zumbaisinko olohuoneessa, kun ei ole sitäkään tullut hetkeen harrastettua. Vai jatkaisinko töitä, joiden kimppuun kävin kuudelta aamulla. Enkä tee mitään edellisistä, vaan päivitän viimein blogini :-)

Koko joulukuu meni työn tohinassa, kuten joka vuosi tähänkin asti. Onneksi osaan jo tässä vaiheessa olla potematta sitä että jouluvalmistelut jäivät mun osaltani taas minimiin, vaikka olisihan tietysti ollut hauskaa edes kirjoittaa ihmisille joulukortit. Tärkeämpää oli kuitenkin päästä liikkumaan edes harvakseltaan. Joulukuun otollisia lenkkikelejä ei juuri tullut hyödynnettyä. Sen sijaan kävin jonkun kerran zumbassa ja kerran pari salilla, ja siinä se sitten taisi ollakin. Ei voi kehua, ei millään. Tässä vuodenvaihteen tienoilla olen käynyt muutaman kerran koulun kentällä jalkapallon ja 11-vuotiaan kanssa. Pallon perässä juoksentelu on ollut kivaa ja rentouttavaa, ja se onkin tällä hetkellä ehkä tärkein hyöty jonka voin saada liikkumisesta.

Vilkaisin huvikseni vuosien 2010 ja 2011 HeiaHeia-yhteenvetoja. Mielenkiintoista!




Liityin HeiaHeiaan samoihin aikoihin kuin aloitin bloggaamisen eli kesäkuussa 2010. Voisi siis kuvitella, että treenien ja tuntien määrän ero vuosien välillä olisi vähän isompi. Sairastelukaan ei selitä kaikkea. Sen sijaan voisin kyllä jälkiviisastella, että taulukosta näkee, miten keuhkokuume teki tuloaan...

Näyttää siltä, että vuoden 2010 syksyllä olen liikkunut säännöllisemmin, alkuvuodesta 2011 taas joillakin yksittäisillä viikoilla on paljon treenikertoja. Siinä taitaa olla lumitöitä ja muuta hyötyliikuntaa mukana! Onneksi olen jo enimmäkseen lakannut merkkaamasta hyötyliikuntoja tuonne, kun treenien vertailu eri vuosien välillä on niiden takia näköjään vähän hankalaa. Alkuun merkkasin kaikki hyötykävelytkin erikseen. Jossain vaiheessa aloin niputtaa viikon hyötykävelyt yhdelle kerralle, ja lopulta ne ovat jääneet merkkaamatta kokonaan. Toisaalta jotain venyttelyitä ja mobbausta olen jättänyt merkitsemättäkin.

Tästä lähtien merkkaan HeiaHeiaan vain kuntoliikunnat ja muut sellaiset asiat, jotka teen oman hyvinvointini vuoksi. Myös sen pojan kanssa palloilun, vaikka se onkin kirjattava leikkimiseksi! Ehkä sillä tavalla saadaan aikaan vertailukelpoinen taulukko. Varsinaisia tavoitteita on vielä vähän mietittävä, koska haluan tietää miksi mitäkin teen. Muuten ei ole motivaatio kohdallaan.