maanantai 28. maaliskuuta 2011

Viikon 12 liikunnat

Viime viikko oli liikunnallisin vähään aikaan, tai siltä ainakin tuntuu. Merkataanpa siis ylös kuntoilujutut.

ma aamulla lämmittelyä kahvakuulalla 10 min
illalla tunnin zumba + tunnin kiertoharjoittelu salilla
ti tunnin zumba
ke lepopäivä
to Jillianin 30 Days Shred 1-tason jumppa + kuulannostoa vartin verran, yhteensä 40 min
pe vesihölkkää reilu tunti
la zumbaa reilu tunti
su lepopäivä

Yhteensä näistä kertyy kuutisen tuntia. Näiden lisäksi arkipäivisin tulee hyötykäveltyä useampi kilometri päivässä.

Lauantain zumbassa oli mulle uusi ohjaaja, ja kyllä jo kotiin päästessä huomasi, että on tullut liikuttua eri tavalla kuin yleensä. Se tuntui ihan hyvällä tavalla :-)
Kuula joutuu olemaan nyt pari päivää pakkolomalla, sillä onnistuin saamaan käteeni aika ilkeän haavan vähän pahaan paikkaan, peukalon ja etusormen väliin. Odottelen, että se lakkaa jomottamasta, sitten nostetaan taas.
Juoksemaan en ole päässyt vieläkään. Tässä alkaa hiljalleen toivoa, että lumentulo laantuisi ja jää sulaisi jalkakäytäviltä...

Sitä odotellessa ei auta kuin keksiä muuta kivaa :-)

torstai 24. maaliskuuta 2011

Lehtikatsaus

Eilen rytisi postilaatikossa oikein kunnolla, kun postinkantaja toi sinne kaksi kilpailevaa lehteä: Sportin ja KuntoPlusin. Kilpailu on ilmeisen kovaa, sillä kumpikin lehti toi jotain kainalossaan. Sportin mukana tuli Täydelliset vatsalihakset -liite, joka kuuluu lehden jumppaliitesarjaan. KuntoPlus puolestaan lahjoi Litteä vatsa, vahva selkä –dvd:llä. Laskun mukana tuli tarjous dvd-sarjan toisesta osasta, jonka jälkeen sitten saisi loput sarjan 16 osasta normaalihintaan. Kiitos, mutta ei kiitos :-)

Sportin vatsalihasliite on toimitettu vähän minikokoisen lehden tavoin. Ensin on päätoimittajan sananen sekä jokunen yleisohje vatsan jumppaamisesta. Sitten kerrotaan hiukan teoriaa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat vatsan muotoon. Sitten päästään kotijumppaamaan parin aukeaman verran. Seuraavaksi on aukeaman pituinen juttu, joka hyvinkin voisi olla isossakin lehdessä, ja lopuksi vielä pari aukeamaa jumppaliikkeitä. Liite jatkaa ihan hyvin edellisten liitteiden linjaa. Kun liitteet panee erikseen jonnekin, jumppavinkit löytää helpommin kuin lehtipinosta. Pelkän liitteen takia en ehkä ostaisi lehteä, jos se ei muuten kiinnostaisi.

Dvd:tä en ole ehtinyt katsoa, mutta pituutta näyttää olevan 110 minuuttia ja se on puhuttu suomeksi. Sisällöksi ilmoitetaan: Filosofia * Menestyksen avain * Testaa itsesi * Kaksi eritasoista harjoitusohjelmaa. Ohjelman ovat kuulemma kehittäneet Kunto Plusin asiantuntijat Birgitte Nymann ja Anna Virenhem. Ilmeisesti dvd on tilaajalahja, mutta lehtihyllyllähän sen näkee saako sitä irtonumeron mukana.

Itse lehtien sisältö menee jonkin verran päällekkäin. Kummassakin lehdessä on juttu pyöräilystä – Sportin juttua höystävät Kaisa Lekan, Laura Ruohosen ja Peltsi Peltolan pyöräilyjutut ja –vinkit, Kunto Plus taas keskittyy lähinnä työmatkapyöräilyyn ja antaa pukeutumisohjeita työmatkaa varten.

Kunto Plus esittelee pakarajumpan, jota noudatellen takalisto kuulemma muuttuu vahvaksi ja kiinteäksi 8 viikossa, Sport taas keskittyy Säihkysäärten treenaamiseen neljän aukeaman verran. Viiden, jos jutun avaava kuva-aukeamakin lasketaan mukaan. Sportilla on myös viiden kilsan juoksuohjelma 10 viikoksi – Kunto Plusin lenkkiohjelma oli edellisessä numerossa. Molemmissa on oletusarvona, että talvella ei välttämättä ole pahemmin lenkkeilty.

Kunto Plusissa on juttu ratsastusreissusta Islantiin ja vähän yllättäen myös hiihdosta – ajoitus tuntuu hieman hassulta, vaikka hanki onkin vielä paksu. Lisäksi Kuntoplus esittelee corebar-jumpan – corebar on näköjään jumppatanko, joka on väännetty mutkalle kuin polkupyörän sarvet. Sport antaa ohjeita Bollywood-tanssiin kotona ja testaa sykemittarit.

Siinä olivat vasta liikuntajutut. Sitten on tietysti ravitsemusjuttuja ja muuta sen sellaista. Mulle on nyt jonkin aikaa tullut nämä molemmat lehdet, ja toinen pitäisi varmaan kohta lopettaa. Mutta kumpi? Sport on tullut mulle pitempään, ja siinä on enemmän luettavaa myös liikunta- ja ravitsemusjutuissa. KuntoPlus on jollain lailla hajanaisempi, mutta keskittyy enemmän liikkumiseen. Sport on naistenlehtimäisempi, sillä siinä on aina jonkun julkkiksen verkkaviikkojuttu ja jonkun toisen julkkiksen ruokapäiväkirja sekä muotiosio, jossa kylläkin esitellään johonkin lajiin liittyviä vaatteita. Tällä kertaa vuorossa ovat joogavaatteet.

Pääasia kumminkin on, että kumpikin lehti innostaa liikkumaan.

Edit-täti iskee taas. Käväisin vielä kirjastossa lukemassa uuden Fit-lehden. Siinä oli aika hyvä juoksupaketti: jonkin verran teoriaa, kympin juoksutapahtumaan tähtäävä juoksuohjelma ja juoksua tukeva saliohjelma sekä ohjeita verryttelyyn. Fitissäkin oli muotijuttu ja Baba Lybeckin haastattelu (kyllä vain, kuvissa heiluva kuula näyttää kovasti samalta kuin omani), ja tietysti elämänmuutossarjan avausjuttu. Lisäksi oli matkailujuttu muistaakseni Jerseyn saaresta ja ruokaohjeita, eli lehti ei oleellisesti eroa kilpailijoistaan.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Mainio maanantai

Meille tuli lauantaina uusi lemmikki. Se on iso, pyöreä ja vaaleanpunainen, ja sen nimi on Petunia. Uudenuutukainen kisamallin kahvakuulahan se! Tilasin sen Voimatoimesta, kun olin ensin pähkäillyt tarvitsenko tosiaan oman kuulan ja pitääkö sen välttämättä olla kisamallia. Lopulta päätin, että jos hankin oman kuulan, niin saman tien ostan sitten sellaisen jota tykkään käyttää. Muuten se jää käyttämättä. Ja toisaalta, kuntokeskuksessa on aika hyvä valikoima normaalimallisia kuulia, joten senkin puoleen normimallisen kuulan hankkiminen tuntui turhalta. Mietin myös painoa, mutta päädyin kumminkin kasikiloiseen. Siitä on lastenkin hyvä aloittaa sitten aikanaan, jos kiinnostaa.

Kuopusta ainakin tuntuu kiinnostavan. Kolmivuotiaan silmät ihan loistivat, kun pääsi avaamaan isoa pakettia.  Vaaleanpunainen pallo oli niin kiva, että pienenkin piti sitä nostella. Kaikista hauskinta on juosta läheltä ohi, kun kuula on äidillä kädessä! Sen puoleen pitää vähän taktikoida, milloin kuulaa nostelee. Tänään aloitin työpäivän heiluttelemalla kuulaa kaikessa rauhassa :-)

Tänään sain myös yllätyspuhelun uimahallista. Ensin kuvittelin, että asia liittyy jotenkin toiseen koulukkaaseemme, jonka luokka oli uimahallireissulla. Kävikin ilmi, että olen voittanut Ui kesäksi kuntoon -kampanjassa puolen vuoden lahjakortin kunnan kuntosalille! Lahjakortin voi lunastaa tämän vuoden puolella. Onneksi on reippaasti aikaa harkita mitä teen sitten, kun kuntokeskuksen jäsenyys on katkolla.

No, mutta se on sen ajan murhe. Niin kauan kuin jäsenyys on voimassa, sitä pitää hyödyntää. Käväisin siis illalla zumbassa, ja sen jälkeen vielä tuntui siltä että teenpä sen kevyen kiertoharjoittelun tähän päälle. Nyt tuntuu mukavasti siltä, että jotain on tullut tehtyä :-)

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Pyörällä päästään


Outi oli jälleen saanut loistoidean ja haastoi bloginsa lukijat Kilometrikisaan. Otin heti haasteen vastaan, yllytyshullu kun olen :-) Kevään tullen siis kunnostetaan pyörä ja lähdetään veivaamaan! Joukkueen nimeksi tuli 24PolkeePolkee, ja mukaan mahtuu varmasti. Kisan alkua odotellessa voi vaikka kuunnella hengennostatusmusiikkia :-)

torstai 17. maaliskuuta 2011

Maanantaisoturit

Tänään töistä palatessa pöydällä odotti iloinen yllätys: Kukka Laakson ja Varpu Tavin Maanantaisoturit-kirja  oli tullut! Aloin tutkia sitä saman tien, tässä tulee vähän ensivaikutelmia...

Aluksi kirjassa on käyttöohje ja luvut ”Kuka on maanantaisoturi?” ja ”Sohvaperunan muodonmuutos”. Niissä on juttua elämäntavoista yleensä, hormonitoiminnasta ja sen sellaisesta sekä tietysti siitä, miksi elintapojen muuttaminen on niin vaikeaa. Moni asia on kuin suoraan mun omista ajatuksistani: Isojen muutosten saavuttaminen vie aikaa, suunnanmuutos voi olla jotain muutakin kuin yhtäkkinen täyskäännös, itseään pitää kuunnella. Syömistä käsittelevässä osiossakin sanotaan, ettei sellaista ruokavaliota olekaan, joka sopisi kaikille maailman ihmisille. Avainsana on terveys.

Syömisosion nimi on ”Pullasorsasta cityrusakoksi”. Ensimmäisessä luvussa käsitellään hormoneja ja niiden vaikutusta elimistöön sekä syömisen vaikutusta niihin – esimerkiksi insuliiniin. Muissa luvuissa on juttua kaloreista ja niiden lähteistä, ravitsemus- suosituksista, ruoka-aineista, makeutusaineista, treenisyömisestä... Tässä osiossa Varpu kertoo oman tarinansa maanantaisoturina.

”Sohvaporsaasta sprintteriksi” –osiossa käsitellään puolen kirjan verran kahvakuula- harjoittelua. Mukana on ohjeet asentoihin ja liikkeisiin ja muutamia erilaisia harjoituksia, sekä jonkin verran leka ja traktorinrengas –tyyppisiä harjoituksia. (Terveisiä vain kotipuoleen! Täältä sitä tullaan taas, ja arvatkaa mitä sitten tehdään...) Kukan soturikertomus on tietysti tässä osiossa.

Tämä oli tosi hyvä ostos! Puolen tunnin pikaluvun jälkeen en rupea arvioimaan kirjaa kovin syvällisesti, mutta päällimmäiseksi jäi tunne, että tämä on kirjoitettu terveellä järjellä. Meinasin naputella tähän vielä sisällysluettelon, mutta otsikot eivät välttämättä kerro koko totuutta kirjasta. Asiat saattavat tuntua tutuilta, jos on seurannut Kukan ja Varpun blogeja.

Päätekstin fontti on tosi selkeää, mikä on aina plussaa. Tarkentavat tekstit ja lainaukset ovat pienemmällä fontilla ja kursiivilla, mutta kyllä senkin vielä näkee lukea ;-)

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Kevätsää lämmittää

Taas huomasin uuden eroavaisuuden itseni ja mieheni välillä. Mies nimittäin lähtee kohta lenkille, minä en. Mulla ei ole nastalenkkareita, miehellä on Icebugit. Koko talvena en ole kaivannut nastoja alleni, sillä syksyllä hankitut Inov-8:t ovat toimineet vallan loistavasti. Nyt kun kevätaurinko alkaa sulatella jalkakäytäviä, jotka yön aikana jäätyvät iljanteisiksi, alkaa tuntua siltä että olisi ehkä sittenkin hankittava ne nastat. Toinen vaihtoehto on juosta kuntosalin juoksumatolla, kolmas vaihtoehto on olla juoksematta vähän aikaa ja toivoa, että kevät koittaa yhtä äkisti kuin viime vuonna – silloin jalkakäytävät aukesivat parissa viikossa vähän avitettuina. Kiitos vain katujen kunnossapidolle!

Siinä tulikin mainittua hyvä syy asua juuri täällä. Käyn työn puolesta aika usein Helsingissä, ja joka kerran on ollut helpotus tulla takaisin ja kävellä asemalta kotiin. Täällä ei ole koko talvena ollut niin liukasta kuin Helsingissä on ollut koko talven! Ilmankos työtoverit ovat vähän pyöritelleet silmiään, kun ovat kuulleet että olen lenkkeillyt talvellakin. Tuskin uskaltaisin lähteä liikkeelle siellä, tai sitten olisin hankkinut nastalenkkarit ja kulkenut kaikki työmatkatkin niillä.

Täällä ei ole viikon mittaan tapahtunut yhtään mitään. Alkuviikosta olin pari kolme päivää flunssassa. Pääsin vähän jäähtymään lauantain zumbatapahtuman jälkeen, ja nuorimmaisen flunssapöpöt havaitsivat tilaisuutensa tulleen. Onneksi tauti ei iskenyt ihan täydellä teholla, mutta sen verran sairanen olin kumminkin että katsoin parhaaksi jättäytyä pois alkuviikon zumbasta ja muista jumpista. Loppuviikko hurahti muuten vain, mutta eilen lähdin kälyni seuraksi vesikävelemään. Ainakin vauhdin puolesta se varmasti oli vesikävelyä eikä -juoksua... Se oli rentouttavaa ja kivaa! Viimeksi olemme harrastaneet vesikävelyä viime keväänä, kunnes ulkona pystyi jo kunnolla lenkkeilemään. Hämmästyksekseni heräsin yöllä siihen, että käsivarret tuntuivat painavilta. Ilmeisesti ainakin käsiliikkeet tuli sitten tehtyä kunnolla...

Nyt pitäisi osata päättää, teenkö tänään jonkin dvd-jumpan kotona vai kipaisenko kuntosalille testaamaan uusia ohjelmiani. Kävi nimittäin niin, että inhimillisen erehdyksen kautta mun saliohjelmani häipyivät tietokannasta sen siliän, ja mulle tehtiin kokonaan uudet tilalle. Alkusyy koko jupakkaan oli siinä, kun toivoin saavani valikoimaan lyhyen juoksumatto-ohjelman rospuuttokelien varalta, ja sitä suunnitellessa kone otti ja hävitti mun vanhat ohjelmani tyystin. Erehtyminen on inhimillistä, tosi töppäykseen tarvitaan tietokone :-)

Huomenna ehkä Go Expoon!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Zumbantäyteinen lauantai

Vuoden toinen Zuper Zumba –tapahtuma järjestettiin eilen Hämeenlinnassa, tällä kertaa Kaurialan yläasteella. Paikka oli mulle ennestään täysin outo, ja jostain syystä olisin kuvitellut sen ihan toisennäköiseksi. Näin se paikallistuntemus lisääntyy...

Ovet olivat auki kymmenestä neljään, jona aikana sai tulla ja lähteä mihin aikaan halusi. Aulassa oli zumbavaatteiden myyntiä, kehonkoostumusmittausta ja vaatteiden tuunausta. Meinasin pilakseni käydä mittauttamassa kehonkoostumukseni, mutta en sitten malttanut jättää zumbaamista kesken niinä aikoina kun sitä olisi ollut. Lippu maksoi 15 euroa, mutta viimeiselle tunnille pääsi 7 eurolla.

Zumbaaminen alkoi 10.30 ja jatkui tauotta varttia vaille neljään. Paikalla oli äkkiä laskien kuusi eri ohjaajaa, jotka vetivät tapahtumaa yksin ja yhdessä. Välillä lavalla oli yksi ohjaaja, välillä taustatukena saattoi olla yksi tai useampi muista ohjaajista. Taas kerran tuli todettua, miten erilaisia ohjaajat ovat ja miten erilaisia koreografioita he tekevät samoihinkin biiseihin – pari kappaletta tuli kahteen kertaan eri ohjaajien vetäminä. Välillä oli toki useampi tunti aikaa, ja oli ihan virkistävää tehdä tuttua biisiä eri versioina. Päivän ohjelma oli Zumba - Zumba Toning - Zumba Gold (eli hypytön zumba) - zumba - toning - gold - zumba - arvonta - jäähdyttely. Vaihtelua tuli siis ihan mukavasti.
Muutaman kerran pidettiin dance-off, vai pitäisikö sanoa zumba-off: Porukka jaettiin kahtia, ja zumbasimme toisiamme vastaan, ohjaajien johdolla tietenkin. Itse bailasin alusta arvontaan asti, mutta pidin pari evästaukoa ja istuskelin hetken, jotta sapuska ehti vähän laskettua.

Tällä kertaa olin ottanut mukaan valtavasti eväitä. Oli banaania, rahkaa, mustikkakeittoa pillitölkissä, pari voileipää, urheilujuomaa, magnesiumilla höystettyä vettä ja jopa pastaa. Tarkoituksena oli ottaa vielä pähkinäpussi ja suklaata, mutta unohdin mokomat kotiin. Veden join kaikki ja otin hanasta lisää, urheilujuomaa meni nelisen desiä. Lisäksi nautin kaksi mustikkasoppaa ja voileivän ja bileiden päätteeksi rahkan. Pastan olisin syönyt, jos aulassa olisi ollut mikro. Hädän tullen se olisi mennyt kylmänäkin, mutta ei mulla nyt niin kova nälkä ollut. Sitä paitsi olin syönyt sitä jo aamiaiseksi tunti kaurapuuron jälkeen.

Marraskuisen Zuper Zumban perusteella kuvittelin, että kärsisin tänään raskaista jaloista, mutta nyt ei käynyt niin. Ehkä tankkaaminen tapahtuman aikana onnistui nyt paremmin, ja voi se kuntokin olla vähän kasvanut. Saldoksi tuli 4,5 tuntia hikistä hauskaa, eli maaliskuun liikuntaelämys tuli hoidettua kerralla kotiin :-)

Edit-täti täällä vielä kertoo, että seuraava Zuper Zumba on kuulemma jo 16.4. Evatarin sivustolta löytyy varmasti lisätietoa lähempänä tapahtumaa :-)