perjantai 31. joulukuuta 2010

Mitäs on tullut tehtyä?

Vuosi on taas hurahtanut, mutta tänä vuonna tunnen oikein saaneeni jotain aikaankin. Liikunnasta on totta vie tullut enemmän tai vähemmän osa elämää, vaikka joskus vuosi sitten ajatus saattoi tuntua vähän kaukaiselta. Jotenkin ajanvietto vain on nyrjähtänyt aina vain enemmän liikuntapainotteiseksi. Se on hyvä se!

Lajejakin on tullut vuoden mittaan lisää. Vuonna 2009 lähinnä uin ja sauvakävelin, syksyllä oli ekat haparoivat zumbakokeilut olohuoneessa suljettujen ovien ja ikkunoiden takana :-) Nyt zumbaan kaikkialla muualla paitsi olohuoneessa... Olkkarissa on varsinkin viime kevätpuolella jumpattu erilaisten kirjojen ja dvd:eiden opastuksella, mutta syksystä lähtien se on jäänyt vähiin kuntokeskuksen avattua ovensa. Kokeiltu on vesijuoksua, fysiopilatesta ja pumppia, ja viime talvena innostuin ostamaan sukset ja hiihtämään 25 vuoden tauon jälkeen! Viimeisin uusi laji on ollut kahvakuula, jolle on tulossa kova haastaja tammikuussa: Kuntonyrkkeilytunnit alkavat kuun lopussa! Vesiliikunta on jäänyt miltei kokonaan, mutta eihän sitä ihminen kaikkeen ehdi. Kuntokeskuksen avaamisen jälkeen olen käynyt terveenä ollessani pari kertaa viikossa salilla - aika hyvin, kun en ole ennen harrastanut sitäkään ollenkaan.

Tästä kaikesta on siis tullut arkea, ja se maastopuolimaratonin kiertäminen oli sitten juhlaa. Vaikka ei se jälkeenpäin siltä tuntunut! Kintut olivat vielä kuukauden päästä niin kipeät, että hädin tuskin sain kierrettyä Wilskmanin hölkän kuusi kilometriä. Mutta juosten tultiin maaliin, kummallakin kerralla. Kiitos kisakavereilleni tuesta ja kannustuksesta!

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa ensi vuonna. Jotain suunnitelmia on jo mielessä, mutta kirjoittelen niistä sitten ensi vuoden puolella. Nyt on aika kääriä tämä vuosi pakettiin ja toivottaa oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Kello juoksee, minä en

Viime viikko on ollut yhtä hulinaa, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Töissä on joulun alla aina ruuhkaa, enkä ole pahemmin edes ajatellut jouluvalmisteluja. Sen sijaan olen nukkunut huonosti ja ollut aina vain vähän köhäinen, joten viikon liikunnat jäivät vähiin:

Keskiviikkona kävin zumbassa. Tällä tietoa tämä ohjaaja ei jatka ensi vuonna täällä, joten fiilis oli loistavan tunnin jälkeen vähän haikea.
Perjantaina kävin sitten uuden ohjaajaehdokkaan näytetunnilla. Tämä kuulemma piti elämänsä ensimmäistä zumbatuntia, joten yritin olla positiivinen. Ja katin kontit! Sillä tunnilla ei ollut zumban kanssa paljonkaan tekemistä. Ilmeisesti tytöllä on vankka aerobic- tai pumppitausta. Alkulämmittely haukkasi zumbaosuudesta 10 minuuttia ja puolen tunnin kuluttua vaihdettiin pumppiin, koska kappaleita oli valmisteltu vain kolme. Ne sitten mentiinkin kahteen kertaan. Voi olla epäreilua verrata aloittelijaa niin kokeneeseen ohjaajaan kuin Eva, mutta siltä ei vain voi välttyä jos tämä ohjaaja tulee Evan tilalle. Fiilis on zumbassa tärkeintä, ja siitä ei kyllä perjantain tunnilla ollut hajuakaan. Feel the music!

Sunnuntaina kävin salilla tekemässä Fun-ohjelman eli kiertoharjoittelun. Se tuntui kovin kevyeltä, kai siksi että edelliskäynnistä on aikaa vähintään viikko. Kotiin päästyä aloin aivastella, ja nyt tuntuu taas kuin aivojen tilalla olisi liimaa. Eipä siis juoksennella tälläkään viikolla ja tuskin tulee mentyä jumppaankaan. Tapaninpäivänä ajattelin kyllä käydä kinkkujumpassa,jos vain flunssa menee ohi.

Hyötykävelyä on kertynyt viitisentoista kilsaa.

Joulukalenteri on suostunut mystisesti arpomaan vain venyttelyjä ja happihyppelyitä, jotka ovat menneet hyötykävelyinä. Ainoa lihaskuntojuttu eli punnerrukset sattuivat perjantaiksi, jolloin punnerrettiin zumba/pumpissa. Tämä ei nyt varsinaisesti ollut tarkoitus! Ajattelin alun perin tehdä joulukalenterijumpat ikään kuin erikseen... Systeemi kaipaa selvästi vähän hiomista. Olisi kai pitänyt ryhmitellä laput ennen numerointia niin, että joka viikolla olisi taatusti lihaskuntoa, venyttelyä ja ulkoilua, eikä ruveta sulauttelemaan joulukalenterijuttuja siihen, mitä muutenkin teen.

No niin, se riittääkin sitten siitä aiheesta.

Joulu on jo tällä viikolla <{:-)>

Torstaina on vielä viimeinen työrutistus, ja sitten pidän pari päivää lomaa. Kyllä se flunssakin tästä menee ohi, kun lepäilen ja nukun kunnolla. Ehkä sitä sitten pääsee taas liikkeelle, kun välipäivinä työkiireetkin ovat taas normaalin rajoissa. Toivossa on hyvä elää!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Viikon 49 liikunnat

Viikon mittaan olen liikkunut paljon vähemmän kuin oikeastaan olisin halunnut. Kuumetta ei ole ollut, mutta muuta riesaa kyllä, enkä halua ottaa sitä riskiä että tämä tästä vielä pahenee.

Maanantaina kävin kuntosalilla. Ensin tiistaipäivän juoksuharjoitus matolla, sitten Sport-ohjelma läpi. Olkaprässi tuottaa edelleen hankaluuksia!
Tiistaina kylmetin itseni perusteellisesti ja sain taas kurkun kipeäksi,
joten keskiviikosta perjantaihin olin aika hiljaksiin.
Lauantaina tein kaverin kanssa pitkän, reilun 8 kilsan kävelylenkin ja olen yskinyt sen jälkeen koko illan, yön ja tämän aamun.
Tänään sunnuntaina otetaan siis ihan rauhallisesti.

Hyötykävelyä on kertynyt ehkä 12 kilsaa.

Joulukalenterista on noussut tämmöisiä lappusia:

6.12. allipunnerrukset. En tehnyt monta.
7.12. happihyppely – kiersin työpaikan ruokalaan pitempää kautta – ruokala on toisessa rakennuksessa.
8.12. ranneliikkeitä, eli erilaisia pyörityksiä 2 kg:n tangolla
9.12. vartin venyttelytuokio
10.12. 2 x 30 s hoover
11.12. vartin venyttely
12.12. happihyppely – käväisen kaupassa kävellen.

Juoksuohjelma alkoi tiistaina, ja suunnitelma etenee seuraavasti:
ti 10 min. kovaa hallitusti – tein maanantaina juoksumatolla. Lämmittelin kävellen minuutin ajan 5 km/h ja 2 minsaa 6 km/h, sitten juoksin 9 km/h 10 minsaa. Matkaa kertyi 1,75 km.
to vapaa, halutessa voi kävellä tai pyöräillä 30 min. Pidin vapaapäivän.
la 6 x 2 min. kovaa, palautukset 2 min. hölkäten. Tämän jätin yllättäen väliin.
su TV kohtuuvauhti 25 min. No ei tullut tehtyä. Köh, köh. Köh.

Pienestä jarruttelusta huolimatta Heiaheiaan on kertynyt kuutisen tuntia liikuntaa. Enpä olisi uskonut! Nyt näyttää siltä, että ensi viikko on vain otettava tosi iisisti, jotta tämä riivatun yskä joskus loppuu. Ja jos ei lopu, niin siirrän suosiolla tuon juoksuohjelman aloittamista joulun jälkeen.

Maanantaina juostessani tuota juoksuohjelman eka harjoitusta aloin taas miettiä yhtä ajatusta, jonka olin jo melkein hylännyt: Cooperin testiä juoksumatolla. Sattumoisin Outi kirjoitti samasta asiasta tällä viikolla.

Syy siihen, että melkein jo luovuin ajatuksesta, oli seuraava: Matolla tulee juostua lujempaa ja vauhdin ylläpito on erilaista kuin ulkona. Maton pyörimisvauhtia ei ehkä tule muutettua niin herkästi, kun vielä näkee kellon koko ajan ja voi kirittää itseään juoksemaan "vielä minuutin". Ulkona taas ehkä hidastaa juoksua liiankin helposti, kun ajatus yltää ehkä siihen seuraavaan valotolppaan. Vai eikö?

Musta siis tuntui, että olisi vähän itsensä huijaamista juosta Cooperissa matolla pitempi matka kuin mihin ulkona pystyisi. Sinänsä hassu ajatus! Itsehän sitä kumminkin juoksee. Matto ei juokse minnekään!

Pitää vain verrata matolla juostuja testejä keskenään ja ulkona juostuja keskenään. Kun nyt juoksisi ensin jossain.

torstai 9. joulukuuta 2010

Neulatyyny kurkussa

Kerkisin jo kovasti iloita, kun pääsin viime viikolla kuntosalille ja lenkille – olen ollut vähän nuhainen ja siksi käynyt lähinnä vain pilateksessa ja joogassa, missä ei pulssi nouse heti ties minne. Zumbassa olen ollut viimeksi kaksi viikkoa sitten, viime viikon kahvakuula pidettiin sisällä pakkasen takia. Muuten en ehkä olisi mennyt siihenkään.

Viime viikon loppupuolella olo oli kuitenkin jo sen verran parempi, että tunsin voivani lähteä lenkkeilemään. Mikäs sen mukavampaa, semminkin kun 30 viikon juoksuohjelman oli määrä alkaa tiistaina. Keskiviikosta maanantaihin kävin lenkillä ja salilla ja nautin olostani. Onneksi tein tiistain juoksutreenin maanantaina salilla, kun tiesin meneväni tiistaina Helsinkiin ja tekeväni siellä pitkän työpäivän...

Tiistain työpäivän päätteeksi lähdin kävelemään asemalle. Sattumoisin samoihin aikoihin alkoi sataa isoja, märkiä lumihiutaleita, ja mulla oli päälläni villakangastakki. Puolitoista kilsaa käveltyäni olin kuin lumiukko. Laiturilla katoksen alla riisuin kyllä takkini ja lakkini ja kopistelin ne puhtaaksi lumesta, mutta ne olivat likomärät, niin kuin farkutkin. Juna tuli onneksi ajoissa, mutta kylmä sielläkin oli istua märissä vaatteissa. Omalta asemalta sain vielä tallustaa kilometrin matkan kotiin, missä ensi töikseni ”nautin” kuuman totin. Lämmittihän se, muttei sekään ihmeitä tee.

Parin tunnin päästä otin buranan ja painuin pehkuihin, mutta yöllä lämpö heitteli vähän sinne sun tänne. Niinpä sitten soitin keskiviikkona kuntokeskukseen ja peruin varaukseni zumbatunnille, jota olin jo ehtinyt odottaa...

Ei voi mitään! Nyt pitää vain malttaa odottaa, että neulatyyny häipyy kurkusta ja paineen tunne korvista. Ei tee mieli pitkittää sairastelua eikä saada mitään jälkitauteja, vaikka hinku liikkua on kyllä kova.  Lauantaina oli puhe käydä kävelemässä ystävän kanssa, ehkä me kävellään sitten hitaasti ja vähän aiottua lyhyempi lenkki...

Viikon 48 liikunnat

Jokohan sitä julkistaisi, mitä on viime viikolla tehnyt?

Maanantaina olin kahvakuulajumpassa.
Tiistai oli lepopäivä. Tästä alkaa tulla jo tapa :-)
Keskiviikkona kävin reilun puolen tunnin hölkkälenkillä.
Torstaina joogasin puolitoista tuntia.
Perjantaina kävin taas puolen tunnin hölkkälenkillä.
Lauantaina suuntasin kuntosalille, missä tein Fun-ohjelman ja juoksentelin juoksumatolla 12 minsaa.
Sunnuntaina sauvakävelin tunnin verran.

Joulukalenteri on arponut jumppia seuraavasti:

2.12. vartin verran jumppaa 2 kg:n tangolla
3.12. olkaliikkeitä 2 –3 x 10, tein 3 x 10 viisikiloisilla painoilla
4.12. 2 x 30 sekunnin hoover
5.12. olkaliikkeitä 2-3 x 10, tein 3 x 15 viisikiloisilla.

Hyötykävelyä kertyi viitisen kilometriä.

torstai 2. joulukuuta 2010

Talven ensimmäinen lumilenkki

Eilen pakkanen lauhtui sen verran, että arvelin pääseväni lenkkeilemään. Oli jo aikakin, sillä edellisestä lenkistä on tullut kuluneeksi yli kaksi viikkoa! Niinpä pistin perunakattilan kiehumaan ja annoin esikoiselle käskyn vahtia sitä, vedin Vegat jalkaani ja lähdin menemään.

Koska viime lenkistä on aikaa, ajattelin noudattaa viiden kilsan lenkkiohjelmasta viimeisen viikon rytmitystä: 2 min. kävelyä, 10 min. juoksua. Alkuun kävelin kuitenkin kolme minuuttia ja lähdin sitten hölköttelemään ylämäkeen. Jossain vaiheessa huomasin, että naama oli kurtussa sen oloisesti kuin juokseminen olisi ollut kamalan raskasta. Ajatukset olivat vähän sen mukaisia. Kun otsarypyt oli oikaistu, tuntui paljon kevyemmältä. Kymmenen minuutin jälkeen vaihdoin kävelyyn ja ravistelin kinttuja, sillä pohkeissa painoi hiukan. Parin minuutin päästä lähdin taas juoksemaan ja hilppaisin siitä puolivahingossa kotiin asti eli 18 minsaa yhtä kyytiä. Se siitä suunnitelmasta :-)

Kengät eivät lipsuneet yhtään, mutta meno oli hiukan erilaista kuin tavallisesti. Ensinnäkin juoksin melkein koko matkan jalkakäytävällä ja valitsin reitin, jolla  nousut ja laskut vaihtelevat tiuhempaan. Ovathan ne paljon loivempia, mutta silti. Asfaltista huolimatta alusta oli normaalia pehmeämpi lumen takia, ja ehkä siksi lenkki tuntuukin nyt pakaroissa ja jalkojen takaosassa, ja polviakin vähän juilii. Tai sitten syyllinen on maanantain kahvakuulajumppa.

Mutta oikeastaan haluaisin hiihtämään...

Joulukalenteri

Luin uusimmasta Pirkasta niksin, jonka otin heti käyttöön ja panen saman tien kiertoon. Alkuperäinen niksi kuuluu näin:

"Vaihtoehto suklaakalenterille: omalle kunnollesi sopiva liikuntakalenteri. Kirjoita jokaiseen luukkuun jokin urheilusuoritus, kuten 50 vatsalihasliikettä tai 10 minuutin venyttely. Jouluaaton jumpan jälkeen voit aloittaa herkkujen maistelun hyvillä mielin." (Pirkka 12/2010, s. 79)

No, minä en jaksanut alkaa säätää luukkujen kanssa, vaan silppusin paperiarkin 24 osaan ja kirjoitin jokaiseen jotain sopivaa, joka vie korkeintaan vartin. Taittelin palat, numeroin ne ja pistin pikku koriin, josta etsiskelen niitä kerran päivässä. Olisihan ne voinut jättää numeroimattakin, mutta musta numerot kyllä kuuluvat ehdottomasti joulukalenteriin.

Tälle päivälle osui vartti voimatankojumppaa - se tekee hyvää hartioille.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Totuus löytyy kaurapuurosta

Liikunnan lisäämisellä on ollut joitakin selviä vaikutuksia mun ruokavaliooni. Ensinnäkin olen alkanut syödä aamuisin kaurapuuroa. Tietysti olen syönyt sitä joskus ennenkin, mutta nyt siitä on tullut joka-aamuinen tapa. En tykkää mikropuurosta, joten keitän puuron kattilassa näppärästi näin: Keitetään vesi, lisätään kaurahiutaleet, pannaan kansi päälle ja sammutetaan hella. Puuro hautuu valmiiksi itsekseen, ei pala pohjaan ja hyvää tulee. Joskus voi vähän kuohahtaa alkuvaiheessa, jos kansi on kovin tiivis.

Yhtenä aamuna mies varmaan luuli, että mulla on jokin elämää suurempi mökötyskohtaus, kun tuijottelin puurolautasta enkä puhunut mitään. Ei se sitä ollut, vaan pieni keskittymisharjoitus. Katselin voisilmän sulamista. Oli muuten yllättävän vaikeaa olla ajattelematta mitään muuta, vaikka pöytärasvan sulaminen ei monta minuuttia kestä.

On tullut huomattua myös, miten hyvää kaurapuuro on maidon ja ”voisilmän” kanssa. Ennen oli aina pakko lurauttaa päälle puoli litraa mustikkasoppaa, mutta nyt ei tarvitse edes sokeria. Näin sitä ihmisen makuaisti kehittyy.

Kuntosalitreenit puolestaan ovat lisänneet maitorahkan menekkiä meidän taloudessa. Treenin päälle joko juon lasillisen maitoa tai syön rahkaa. Ehrmannin ja Extran maitorahkat maistuvat ihan sellaisenaan, Valion rahkaan lisään puoleen purkilliseen tipan maitoa ja puoli teelusikallista sokeria. Tällä haavaa yritän lisätä rasvan syöntiä, joten olen lisännyt rahkan päälle avokadoöljyä. Vähän se vaatii totuttelemista vielä, mutta kyllä se varmaan siitä. Jos ei ala maistua, lisään vähän pähkinöitä päälle.

Toinen juttu on, että syöminen on säännöllistynyt. Ruuan päälle kun ei oikein voi lähteä liikkumaan, tai ainakaan se ei tunnu hyvältä. Yleensä yritän syödä pari tuntia ennen kuin lähden menemään. Jooga vaatiikin jo kolmen tunnin tauon eikä silloinkaan kannata syödä ylettömästi hedelmiä tai ruisleipää... Ennen sitä veteli napaansa vähän väliä jotain paahtoleipää ja sen sellaista. Nyt olo on paljon parempi.