keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Suvannossa

Ei ole tullut pahemmin kirjoiteltua, kun ei oikein ole mitään, mistä kirjoittaa. Zumbatunnit jäivät kesätauolle pari viikkoa sitten, mutta heti seuraavalla viikolla ohjasin tunnin kavereille, joiden luona olimme juhlimassa juhannusta. En kuitenkaan soittanut kuin yhdeksän biisiä 15:stä - olimme suorassa auringonpaisteessa ja vaikka kuinka joimme vettä joka välissä ja menimme varjoon, niin auringonpistoksen saaminen oli tosi lähellä. Juhlajuomia nautittiin tietysti vasta zumban jälkeen!

Olisi hirveän helppo alkaa listata, mitä kaikkea EI ole tehnyt, mutta siitä ei ole mitään iloa kenellekään. Tulee vain tunne, että pitäisi tehdä koko ajan enemmän. Pitää myös kuunnella itseään. En halua samalla tavalla ylikierroksille kuin viime keväänä.

KiipFit tuottaa yhä päänvaivaa, sillä mies ei menekään rogaining-kisoihin. Kun kahden miehen joukkueesta toinen ei pysty lähtemään polvivaivan vuoksi, niin toinenkin jää kotiin – rogaining on joukkuelaji, ja osittain varmasti turvallisuussyistä. Armaani siis pääsisi sittenkin osallistumaan KiipFitiin, mutta itsestäni en ole niinkään varma.

Mietin, miten pystyisin parhaiten tekemään kaikkea, mitä haluan. Sehän tässä on ollut ongelma alusta asti. Onko ollut virhe aloittaa monta asiaa peräjälkeen? Perunatkin kuoritaan yksi kerrallaan, mutta minkä ottaisin ensimmäiseksi? Vai pitääkö mun nyt vain myöntää, etten voi tehdä kaikkea? Tiedän kyllä ihmisiä, jotka tekevät kaikkea sitä, mitä mäkin olen tavoitellut, mutta jokin tässä nyt hakertaa vastaan.