Tammikuu on ollut töiden puolesta tosi tiukka. Viime postauksen jälkeen olin viikon liikkumatta (lapsen viemis- ja hakureissuja ei lasketa, vaikka teenkin ne kävellen), ja sen kyllä huomasi! Lihakset ihan huusivat liikuntaa. Viime viikonloppuna ryhdistäydyin sen verran, että kävin sauvakävelemässä ja jumppasin ja zumbasin olohuoneessa, ja viikolla ehdin pariin otteeseen käymään zumbatunnilla. Kyllä teki eetvarttia.
Tänä viikonloppuna olisi ollut Zuper Zumba ja kaverini kutsui minut lumikenkäilemään, mutta eilen aamulla heräsin yskänpuuskaan. Kurkku oli arka ja nenäkin vuoti. Viimevuotisesta säikähtäneenä en halunnut ottaa pienintäkään riskiä, vaan peruin kaiken. Hiukan harmitti, mutta enemmän harmittaisi maata taas keuhkokuumeessa ja taivastella, miten kauan toipuminen kestää.
Vaikka liikkuminen onkin viime aikoina ollut vähän suvantovaiheessa, niin kyllä sen silti huomaa että jotain on tehnyt. Muutama vuosi sitten oli vähän samanlainen tilanne, eli istuin ylipitkiä päiviä koneen ääressä enkä katsonut ehtiväni liikkua. Lisäksi olin syksyllä nyrjäyttänyt nilkkani lenkillä, eli lupaavasti alkanut liikuntaputki oli katkennut kuin kanan lento. Mikään ei silti varoittanut kunnon laskemisesta. Keväällä järkytys olikin melkoinen, kun pojan perään pinkaistessa jalat meinasivat lähteä alta! Nyt istuminen tuntuu koko kropassa, ja on pakko lähteä liikkeelle... Vai johtuuko se sittenkin vanhenemisesta?
Tämän päivän lenkki tehtiin kävellen äänestyspaikalle. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan :-)
Liikuntaan tule todellakin nälkä jos sitä ei pääse säännöllisesti harrastamaan! Ja kuinkas ollakkaan jos sattuu sairastumaan, se on yhtä tuskaa kun ei saa lähteä vaiks sambaan (niin ku meikäläisen kohdalla..) tai vesijuoksemaan. :) Istuminen on suurinta myrkkyä kropalle ja varsinkin tällaiselle (istumatyöläiselle) huonolle selälle joka meikäläiselläkin on. No, sen vastapainoksi on ihan pakko siis liikkua tavalla tai toisella.
VastaaPoistaTsemiä Katja! :)
Kyllä elämässä on väkisin erilaisia kausia. Joskus sitä vaan ehtii liikkua enemmän kuin taas toisinaan.
VastaaPoistaKyllä se minun jo kaukainen muistikuva keuhkokuumeesta pitää myös järjen päässä. Keskiviikkona piti heti zumbatunnin jälkeen käydä hakemassa lämmityspuita vajasta ja laitoin tupla toppavaatteet päälle, etten vaan palellu ja saa kuolemantautia. Vara parempi kuin vahinko.
Kiitos kommenteista, Rasse ja Outi!
VastaaPoistaTämä viikko on ollut edelleen kamala, mutta sitäkin suloisemmalta tuntui pallon potkiminen pojan kanssa ja zumbatunti sen päälle :-)
Ensi viikolla alkaa jo helpottaa, ja silloin pitääkin pitää varansa ettei lähde ottamaan näitä kuluneita viikkoja liian innokkaasti takaisin...