perjantai 9. maaliskuuta 2012

Eka zumbatunti!

Eilen tuli taas uusi kokemus plakkariin, kun ohjasin ensimmäisen oikean zumbatuntini.

Koko juttu sai alkunsa uutenavuotena, kun olimme kavereiden luona juhlistamassa vuoden vaihtumista. Tuli siinä sitten puheeksi, että haluaisin harjoitella ohjaamista vaikka kavereiden kesken, kun vain olisi sopiva tila. No, kavereilla oli tiedossa paikallisen urheiluseuran liikuntasali, josta en ollut kuullutkaan. Asia jäi sillä erää hautumaan, koska leipätyö vei sillä haavaa niin paljon aikaa etten olisi kumminkaan ehtinyt rakennella tuntia saati harjoitella sitä.

Tammikuun lopulla soittelin seuraan ja kyselin tilasta vähän. Tarkoitus oli varata se ihan omaan käyttöön, mutta tulihan siinä sitten puhetta siitä mitä ajattelin siellä harrastaa. Sovimme, että käyn katsomassa tilaa ja puhutaan lisää sitten.

Meni useampi viikko, ennen kuin osuin katsomaan tilaa, joka näytti juuri sopivalta zumbaamiseen. Tilaa esitteli vanhempi mies, joka vetää seuran kuntonyrkkeilyä. Siinä jutustellessamme hän sitten kysäisi, milloin aion aloittaa tunnit. Sitä oli kuulemma kyselty kylällä jo kovasti! Kun löysin leukani lattialta, sain sanottua että ei nyt ihan ensi viikolla eikä vielä seuraavallakaan, kun meillä on talviloma. Ja että täytyy vähän miettiä, kun tosiaan ajattelin ihan vain kaveriporukan juttua... Lupasin palata asiaan. Seuraavana päivänä mulle soitettiin, että voisitko aloittaa jo ensi torstaina?

No, hmm. Harkitsin asiaa hetken aikaa, mutta päädyin kumminkin lykkäämään aloittamisen eiliselle. Hyvä niin! Kerkisin rustata tunnin, harjoitella koreografioita, harjoitella vähän ohjaamista peilin edessä, hoitaa Gramex- ja Teosto-asiat kuntoon, käydä varjoconventionissa ja saada palautetta (ja nähdä itseni videolla), käydä zumbatunneilla ja parannella paria asiaa joita en olisi ilman videota edes tajunnut ja ennen kaikkea jännittää pahimmat jännitykset pois.

Naistenpäivänä koitti se suuri päivä. Mulla on taipumusta jännittää joka asiaa, mutta tällä viikolla olen ollut yllättävän tyyni, eikä eilenkään tuntunut ollenkaan kamalalta. Pientä hyvää jännitystä tietysti oli ilmassa. Lähetin ilmoittautuneille tervetulotekstarin, keräsin kamat kassiin ja hankkiuduin paikalle. Alkajaisiksi oli pieni äänentoistollinen ongelma, jonka onneksi huomasin ennen tunnin alkua. Olin pannut levyn soimaan jo valmiiksi, ja se pomppi ja sytkytti ja ääni oli kerrassaan kamala. Vaan ei hätä ole tämän näköinen. Olin kotona vähän naureskellen pakannut reppuun tietokoneen kaiuttimet, jotka nyt kaivettiin esiin. Piuha kiinni puhelimeen, jossa oli treenien jäljiltä koko tunnin biisit soittolistalla, ja bileet pystyyn!

Totuuden nimissä täytyy sanoa, että tulihan siellä hiukan sohlattua, mutta fiilis oli hyvä ja enemmistö ilmoittautui saman tien seuraavalle kerralle. Kuparinen on nyt rikki, ja ensi kerralla tiedän taas paremmin mitä meinaan sanoa ja tehdä :-)

6 kommenttia:

  1. Onnea uudelle zumbaohjaajalle! Kuulosti ihan hyvältä ja normilta tuo eka tuntisi! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Rasse! Tästä se lähtee :-)

    VastaaPoista
  3. Siitä se tosiaan lähtee :). Ja kyllä niitä mokia sattuu ohjatessa kokeneemmillekin, enkä tarkoita nyt itseäni - siis kyllä mokia tulee mutta en pitä itseäni vielä kuitenkaan niin kokeneena vaikka 1½ vuotta Zumbaa olenkin ohjannut :D. Mä ainakin olen oppinut nauramaan itselleni, sekä töissä että vapaa-ajalla, jos aikaisemmin sen sijaan nolostelin ;).

    VastaaPoista
  4. Joo, sattuuhan niitä! En ole vielä nähnyt ohjaajaa, joka ei silloin tällöin mokaisi. Onneksi! :-)

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä uudelle zumba- ohjaajalle. Täällä olisi sinulle tunnustus:
    http://lenkillevain.blogspot.com/
    Aurinkoista kevättä! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos tunnustuksesta! Se täytyykin käydä hakemassa pikimmiten :-)

    Aurinkoista kevättä sinullekin!

    VastaaPoista