Hyvää iltaa, vuorossa on viikon liikuntakatsaus.
Maanantaina kävin kahvakuulailemassa - vai pitäisikö sanoa kahvakuulajumpassa, kun niitä oikeaoppisia heilautuksia ja tempauksia ja rinnallevetoja on kuitenkin suhteellisen vähän. Joka tapauksessa otin taas 8-kiloisen kuulan. Muuten se oli ok tai tuntui jopa hiukan kevyeltä, mutta kuuden minuutin sarjassa olin pelkästään iloinen, etten ottanut 12-kiloista. Lisäksi venyttelin.
Tiistaina tein pimeän lenkkini (5 km josta 3,5 km pimeässä, 43 min.) ja venyttelyt.
Keskiviikkona zumbasin kaksi 45 minuutin tuntia peräkkäin.
Torstaina pelkästään venyttelin aamulla 20 minuuttia. Illalla olisi ollut jooga, mutta päätin jättää sen väliin.
Perjantaiaamuna kävin salilla. Oli selvästi virhe lähteä sinne pelkän banaanin voimin, sillä koko treeni tuntui vähän tahmealta ja olkaprässissä loppui puhti kesken kaiken. Näin ei yleensä ole päässyt käymään, vaikka käyn lenkillä ennen salille menoa. Illalla oli firman bileet, joissa tanssia reuhotin jonkin aikaa.
Lauantaina tuntui sattumoisin siltä, että 25 minsan venyttelyt riittivät päivän liikunnaksi.
Ja tänään sunnuntaina olen istunut autossa puoli päivää ja venytellyt 20 minuuttia.
Outin venyttelyhaaste on siis täynnä, vaikka hiukan tiukkaa meinasikin tehdä. Hyötykävelyä on tullut tällä viikolla normaalia vähemmän, vain kymmenisen kilometriä joista Heiaheiaan muistin merkitä kai 7,5.
Viikko on ollut siis verrattain löysä, mutta sehän tekee välillä ihan hyvää. Ehkä jo ensi viikolla innostaa taas toiseen malliin!
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
torstai 11. marraskuuta 2010
Mi hämäryys, mi ikävyys...
...kyseli Aleksis Kivikin aikanaan.
Päivät alkavat hämärtyä siihen malliin, että kohta saa kamppailla lenkkimotivaation kanssa oikein tosissaan. Ainakin aamuisin. Periaatteessa liikun ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta kaikkein mieluiten lenkkeilisin aamuisin. Ensinnäkään aamulla ei tarvitse mietiskellä syömisen ja liikkumisen väliä, jos ponkaisee pehkuista suoraan pihalle. Olen huomannut, että syömisen jälkeen olisi paras odotella kolme tuntia, ennen kuin lähtee liikkeelle, vaikka söisi miten vähän. Toiseksi menen nukkumaan sen verran aikaisin, että iltalenkille pitäisi ehtiä ennen seitsemää. Aina ei ehdi. Ja kolmanneksi, lenkille menoa ei tarvitse ihmetellä koko päivänä, kun se on siltä päivältä jo tehty.
Tiistaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja pohdin miehelle ääneen, että pitäisikö käydä lenkillä. Mies sanoi, että siitä vain, hänellä ei ole kiire töihin ja ehtii odottaa lasten kanssa, kunnes pääsen kotiin. Niinpä sonnustauduin lenkkivaatteisiin ja lähdin kohti kuntorataa. Perillä hämmästys oli suuri, sillä kuntoradan valot eivät palaneetkaan! Siinä pimeää metsikköä tiiraillessani sieltä kuitenkin tuli joku uskalikko juosten, joten ei kai siinä sitten mitään, tuumailin minä. Eteenpäin vain, kun kerran tänne asti on tultu!
Olin oikein tyytyväinen siihen, että olin hölkötellyt koko alkumatkan, jonka yleensä olen kävellyt. Nyt juoksentelin kuntopolun alun ylämäet niin kauan, kuin aukeaa riitti. Tiheimmällä metsäosuudella piti vaihtaa hetkeksi kävelyyn, mutta loppujen lopuksi uskalsin hölkötellä melkein koko matkan.
Näköjään ihminen alkaa pitää asioita itsestään selvinä tosi nopeasti. Lähinnä siis lenkkipolun valaistusta. Jotkut lenkkeilevät yleisillä teillä ilman ajatustakaan valaistuksesta, kun tien varrella ei ole edes valotolppia.
Oli tässä aamulenkissä yksi hienokin puoli: Koko ajan näki, miten aamu alkoi valjeta! Lähtiessäni oli sysipimeää, palatessani taivas näytti jo toiselta.
Päivät alkavat hämärtyä siihen malliin, että kohta saa kamppailla lenkkimotivaation kanssa oikein tosissaan. Ainakin aamuisin. Periaatteessa liikun ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta kaikkein mieluiten lenkkeilisin aamuisin. Ensinnäkään aamulla ei tarvitse mietiskellä syömisen ja liikkumisen väliä, jos ponkaisee pehkuista suoraan pihalle. Olen huomannut, että syömisen jälkeen olisi paras odotella kolme tuntia, ennen kuin lähtee liikkeelle, vaikka söisi miten vähän. Toiseksi menen nukkumaan sen verran aikaisin, että iltalenkille pitäisi ehtiä ennen seitsemää. Aina ei ehdi. Ja kolmanneksi, lenkille menoa ei tarvitse ihmetellä koko päivänä, kun se on siltä päivältä jo tehty.
Tiistaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja pohdin miehelle ääneen, että pitäisikö käydä lenkillä. Mies sanoi, että siitä vain, hänellä ei ole kiire töihin ja ehtii odottaa lasten kanssa, kunnes pääsen kotiin. Niinpä sonnustauduin lenkkivaatteisiin ja lähdin kohti kuntorataa. Perillä hämmästys oli suuri, sillä kuntoradan valot eivät palaneetkaan! Siinä pimeää metsikköä tiiraillessani sieltä kuitenkin tuli joku uskalikko juosten, joten ei kai siinä sitten mitään, tuumailin minä. Eteenpäin vain, kun kerran tänne asti on tultu!
Olin oikein tyytyväinen siihen, että olin hölkötellyt koko alkumatkan, jonka yleensä olen kävellyt. Nyt juoksentelin kuntopolun alun ylämäet niin kauan, kuin aukeaa riitti. Tiheimmällä metsäosuudella piti vaihtaa hetkeksi kävelyyn, mutta loppujen lopuksi uskalsin hölkötellä melkein koko matkan.
Näköjään ihminen alkaa pitää asioita itsestään selvinä tosi nopeasti. Lähinnä siis lenkkipolun valaistusta. Jotkut lenkkeilevät yleisillä teillä ilman ajatustakaan valaistuksesta, kun tien varrella ei ole edes valotolppia.
Oli tässä aamulenkissä yksi hienokin puoli: Koko ajan näki, miten aamu alkoi valjeta! Lähtiessäni oli sysipimeää, palatessani taivas näytti jo toiselta.
tiistai 9. marraskuuta 2010
Viikon 44 liikunnat
Kiirettä on pitänyt, mutta liikkumaan olen sentään kerinnyt...
Maanantaina olin taas kahvakuulailemassa. Nyt sain sen 8 kilon kuulan, ja heti sujui paljon paremmin. Olo ei myöskään ollut tiistaina niin julmetun jäykkä :-)
Tiistaina pidin lepopäivän.
Keskiviikkona kävin aamupäivällä fysiopilateksessa, joka sekin sujui paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Tiedä sitten, johtuiko se siitä, että jumppasalin etuseinään oli tullut peilit. Illalla kävin vielä zumbaamassa kolme varttia ja sen päälle jäin vielä kuntosalille. Loppujäähdyttelynä oli juoksumatolla kävelyä ja juoksua, tulipa tehtyä tuttavuutta senkin laitteen kanssa!
Torstaina kävin joogassa. Se teki harvinaisen hyvää, sillä nyt keskityttiin erilaisiin venytys- ja kiertoliikkeisiin.
Perjantai oli jälleen lepopäivä.
Lauantaina kävin lenkillä heti aamusta ja menin sitten kuntosalille. Nyt olin sen verran ajoissa, että ruuhkaa ei vielä ollut. Lisäksi ulkoilin lasten kanssa koulun pihalla: puolitoista tuntia hyppelehtimistä ja juoksentelua.
Sunnuntaina en ehtinyt ulos, vaikka mieli kyllä teki!
Lisäksi viikon mittaan kertyi yli kilometrin mittaisia hyötykävelyjä noin 13 kilsaa.
Mielessä on pyörinyt kaikenlaista, mistä haluaisin kirjoittaa tänne. Saa nyt nähdä, missä välissä ehdin kirjoittaa jotain järjellistä :-)
Juoksentelemisiin!
Maanantaina olin taas kahvakuulailemassa. Nyt sain sen 8 kilon kuulan, ja heti sujui paljon paremmin. Olo ei myöskään ollut tiistaina niin julmetun jäykkä :-)
Tiistaina pidin lepopäivän.
Keskiviikkona kävin aamupäivällä fysiopilateksessa, joka sekin sujui paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Tiedä sitten, johtuiko se siitä, että jumppasalin etuseinään oli tullut peilit. Illalla kävin vielä zumbaamassa kolme varttia ja sen päälle jäin vielä kuntosalille. Loppujäähdyttelynä oli juoksumatolla kävelyä ja juoksua, tulipa tehtyä tuttavuutta senkin laitteen kanssa!
Torstaina kävin joogassa. Se teki harvinaisen hyvää, sillä nyt keskityttiin erilaisiin venytys- ja kiertoliikkeisiin.
Perjantai oli jälleen lepopäivä.
Lauantaina kävin lenkillä heti aamusta ja menin sitten kuntosalille. Nyt olin sen verran ajoissa, että ruuhkaa ei vielä ollut. Lisäksi ulkoilin lasten kanssa koulun pihalla: puolitoista tuntia hyppelehtimistä ja juoksentelua.
Sunnuntaina en ehtinyt ulos, vaikka mieli kyllä teki!
Lisäksi viikon mittaan kertyi yli kilometrin mittaisia hyötykävelyjä noin 13 kilsaa.
Mielessä on pyörinyt kaikenlaista, mistä haluaisin kirjoittaa tänne. Saa nyt nähdä, missä välissä ehdin kirjoittaa jotain järjellistä :-)
Juoksentelemisiin!
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Viikon 43 liikunnat
Nyt kun kuntokeskus on avattu, ajattelin alkaa kirjata liikuntaviikkoja tännekin, edes silloin tällöin. Ovathan tiedot tallella tuolla Heiaheiassa, mutta ainakaan nyt en ajatellut ährätä klippien kanssa...
Maanantaina kävin siis kahvakuulassa, mistä sepustinkin viimeksi.
Tiistaina pidin lepopäivän, koska lihakset olivat melko painavat...
Keskiviikkona kävin kuntosalilla tutustumassa Sport-harjoitusohjelmaan. Se teki hyvää olkavarsille. Illalla menin vielä zumbaamaan reiluksi kolmeksi vartiksi. Hiki tuli, kivaa oli!
Torstaina olin poikkeuksellisesti fysiopilates-ryhmässä, koska joogatunteja ei tällä viikolla järjestetty. Ei tullut isommin hiki, eikä ollut tarkoituskaan. Keskikroppa tykkää :-)
Perjantaina taisin taas pitää lepopäivän.
Lauantaina heitin ensin viiden kilsan lenkin ja menin sitten salille kokeilemaan Fun-ohjelmaa.
Tänään kävin sauvakävelemässä liki 11 kilsaa, aikaa kului tunti ja kolme varttia.
Lisäksi olen hyötykävellyt viikon mittaan noin 16 kilsaa, tosin tässä luvussa ovat mukana vain yli kilometrin matkat. Venytellä saisi vielä illemmalla.
Ensi viikolla on aikomus kahvakuulailla, zumbata ja joogata. Lisäksi pitäisi tehdä pari kolme lenkkiä ja ainakin yksi salitreeni. Siinäpä onkin miettimistä.
Päätän raporttini täältä tähän :-)
Maanantaina kävin siis kahvakuulassa, mistä sepustinkin viimeksi.
Tiistaina pidin lepopäivän, koska lihakset olivat melko painavat...
Keskiviikkona kävin kuntosalilla tutustumassa Sport-harjoitusohjelmaan. Se teki hyvää olkavarsille. Illalla menin vielä zumbaamaan reiluksi kolmeksi vartiksi. Hiki tuli, kivaa oli!
Torstaina olin poikkeuksellisesti fysiopilates-ryhmässä, koska joogatunteja ei tällä viikolla järjestetty. Ei tullut isommin hiki, eikä ollut tarkoituskaan. Keskikroppa tykkää :-)
Perjantaina taisin taas pitää lepopäivän.
Lauantaina heitin ensin viiden kilsan lenkin ja menin sitten salille kokeilemaan Fun-ohjelmaa.
Tänään kävin sauvakävelemässä liki 11 kilsaa, aikaa kului tunti ja kolme varttia.
Lisäksi olen hyötykävellyt viikon mittaan noin 16 kilsaa, tosin tässä luvussa ovat mukana vain yli kilometrin matkat. Venytellä saisi vielä illemmalla.
Ensi viikolla on aikomus kahvakuulailla, zumbata ja joogata. Lisäksi pitäisi tehdä pari kolme lenkkiä ja ainakin yksi salitreeni. Siinäpä onkin miettimistä.
Päätän raporttini täältä tähän :-)
tiistai 26. lokakuuta 2010
Kahvakuulakokemus
Eilen pääsin viimein toteuttamaan tämänsyksyisen haaveeni ja kokeilemaan kahvakuulaa. Olosuhteet eivät ehkä olleet aivan ihanteelliset. Olin nukkunut huonosti, tehnyt ylipitkän työpäivän ja juoksin tunnille melkein suoraan junalta. Hanskoja en ollut ajatellutkaan ottaa mukaan, ja kun ohjaaja neuvoi ottamaan 8-kiloisen kuulan, jäljellä olikin enää 16-kiloisia.
No mutta mitäs pienistä, raahasin kuulan pihalle ja aloin heiluttaa. Yllättävän hyvin kuula sitten heiluikin, kun sen sai ensin vauhtiin, ja matalalla tehtävät liikkeet sujuivat ihan hyvin. Raskaassa kuulassa oli se etu, että asentoon ja tekniikkaan joutui tosissaan keskittymään, jottei selkä tai mikään muu paikka hajoa. Siinä vaiheessa hiukan harmitti, kun piti tehdä tempauksia sun muita liikkeitä, joissa kuula olisi pitänyt saada käsivarren varaan. Ne jätin tekemättä kokonaan ja tein heilureita lämpimikseni. Kuulan heittely parin kanssa oli kuitenkin kivaa, ja ohjaaja sanoi tunnin lopuksi että mulla oli tekniikka kohdallaan. Sehän se on tärkeintä.
Tässä olen nyt kuulostellut miltä tuntuu ja ihmetellyt, kun mikään paikka ei varsinaisesti ole kipeä. Lihakset vain painavat vallan hiivatisti, ja oikeassa kädessä on pieni rakko. Koko ajan tekee mieli venytellä. Ihan hyvä tunne :-)
Kuulan kimppuun on siis päästävä toistekin. Ensi kerralla vain otan hanskat käteen ja yritän ehtiä saamaan pienemmän kuulan!
No mutta mitäs pienistä, raahasin kuulan pihalle ja aloin heiluttaa. Yllättävän hyvin kuula sitten heiluikin, kun sen sai ensin vauhtiin, ja matalalla tehtävät liikkeet sujuivat ihan hyvin. Raskaassa kuulassa oli se etu, että asentoon ja tekniikkaan joutui tosissaan keskittymään, jottei selkä tai mikään muu paikka hajoa. Siinä vaiheessa hiukan harmitti, kun piti tehdä tempauksia sun muita liikkeitä, joissa kuula olisi pitänyt saada käsivarren varaan. Ne jätin tekemättä kokonaan ja tein heilureita lämpimikseni. Kuulan heittely parin kanssa oli kuitenkin kivaa, ja ohjaaja sanoi tunnin lopuksi että mulla oli tekniikka kohdallaan. Sehän se on tärkeintä.
Tässä olen nyt kuulostellut miltä tuntuu ja ihmetellyt, kun mikään paikka ei varsinaisesti ole kipeä. Lihakset vain painavat vallan hiivatisti, ja oikeassa kädessä on pieni rakko. Koko ajan tekee mieli venytellä. Ihan hyvä tunne :-)
Kuulan kimppuun on siis päästävä toistekin. Ensi kerralla vain otan hanskat käteen ja yritän ehtiä saamaan pienemmän kuulan!
lauantai 23. lokakuuta 2010
Vieraissa maisemissa
Tänä vuonna vietimme syyslomaa Vuokatissa, ja kyllä se tulikin tarpeeseen. Auto pakattiin täyteen lenkkivehkeitä, jumppavaatteita ja uimavarusteita, ja sitten suunnattiin kokka pohjoiseen.
Ajosäät olivat mennen tullen mainiot, mutta muuten sitten tuuli, satoi ja tuli räntää. Lenkkeily jäi siis vähiin, mitä nyt yhtenä päivänä kipaisin 2,5 kilsaa sillä aikaa kun ruoka oli uunissa ja toisena päivänä raahasin kahta vastahakoista koulukasta pitkin metsiä :-)
Kylpylän kuntouintialtaassa kävin räpiköimässä neljään otteeseen. Syyslomaviikolla siellä oli yllättäviä yleisöryntäyksiä, joten altaan äkillisesti täyttyessä jätin välillä matkauimiset aiottua lyhyemmiksi. Matkat vaihtelivat 500 metristä kilometriin.
Sen sijaan otin kaiken irti Katinkullan jumpista! Aloitin sunnuntain zumbasta. Nuori miesohjaaja veti alkulämmittelyksi aerobicia askelkyykkyineen kaikkineen ja piti koko tunnin ajan yllä sellaista vauhtia, että oksat pois. Elämäni ehdottomasti rankin zumbakokemus, joka vain todistaa, miten paljon ohjatun liikuntatunnin teho riippuu ohjaajasta.
Maanantaina oli vuorossa LesMillsin BodyBalance. Olen kokeillut sitä kerran aiemmin reilu vuosi sitten, eikä siitä jäänyt oikein mitään mieleen. Nyt jäi mieleen kaikenlaista, kuten se, että keskikroppa ja tasapaino vaativat vielä vähän kehittämistä...
Tiistaina kävin BodyPumpissa. Sitä olen kokeillut 13 vuotta sitten ja tykkäsin kovasti, mutten kuitenkaan etsinyt paikkaa jossa olisin voinut harrastaa sitä vakituisesti. Nyt paikalla oli niin paljon väkeä, ettei kaikille riittänyt painoja. Vieressäni oleva nainen huhki koko tunnin läpi viiden kilon levypainoilla, mulla oli 2,5-kiloiset ja kilon painoiset. BodyPump oli ihan OK nytkin, muttei niin kivaa kuin muistin.
Keskiviikkoaamuna menin Venyttelevään keppijumppaan, joka oli jälleen yleisömenestys. Osa porukasta sai ottaa pumppitangot keppien sijaan, ja minä tietysti otin tangon. Se ei tuntunut olevan yhtään liikaa, eipähän tullut huidottua miten sattuu. Yllättävää kyllä, venyttelyä olikin vain kymmenisen minuuttia lopussa.
Illalla kävin taas BodyBalancessa toteamassa, että edelliskerran havainnot totta tosiaan pitävät paikkansa.
Torstaina oli paha nakki päättää, menisinkö BodyPumpiin vaiko BodyCombatiin. Combat veti pitemmän korren, koska sitä en ole kokeillut koskaan ennen. Vähän kyllä mietin etukäteen, onko tunti ihan liian rankka, mutta senhän näkee vasta kun kokeilee.
Kyllä kannatti! Se oli tosi kivaa! Tykkäsin, vaikkei musta ihan heti karatekaa eikä potkunyrkkeilijää tulekaan. Tunnilla tuli mieleen hyviä kuntonyrkkeilymuistoja liki 20 vuoden takaa, eikä tekniikkakaan ole ihan kokonaan unohtunut :-)
Pitää varmaan ehdottaa oman kuntokeskuksen yrittäjälle jotain vastaavaa, LesMillsin tunteja siellä ei ainakaan vielä ole.
Takana on siis tavallisesta poikkeava liikuntaviikko sekä runsaasti lepoa, saunomista ja unta. Tekipä eetvarttia! Tämän päivän lenkki kotimaisemissa tuntuikin jo mukavasti vaihtelulta :-)
Ajosäät olivat mennen tullen mainiot, mutta muuten sitten tuuli, satoi ja tuli räntää. Lenkkeily jäi siis vähiin, mitä nyt yhtenä päivänä kipaisin 2,5 kilsaa sillä aikaa kun ruoka oli uunissa ja toisena päivänä raahasin kahta vastahakoista koulukasta pitkin metsiä :-)
Kylpylän kuntouintialtaassa kävin räpiköimässä neljään otteeseen. Syyslomaviikolla siellä oli yllättäviä yleisöryntäyksiä, joten altaan äkillisesti täyttyessä jätin välillä matkauimiset aiottua lyhyemmiksi. Matkat vaihtelivat 500 metristä kilometriin.
Sen sijaan otin kaiken irti Katinkullan jumpista! Aloitin sunnuntain zumbasta. Nuori miesohjaaja veti alkulämmittelyksi aerobicia askelkyykkyineen kaikkineen ja piti koko tunnin ajan yllä sellaista vauhtia, että oksat pois. Elämäni ehdottomasti rankin zumbakokemus, joka vain todistaa, miten paljon ohjatun liikuntatunnin teho riippuu ohjaajasta.
Maanantaina oli vuorossa LesMillsin BodyBalance. Olen kokeillut sitä kerran aiemmin reilu vuosi sitten, eikä siitä jäänyt oikein mitään mieleen. Nyt jäi mieleen kaikenlaista, kuten se, että keskikroppa ja tasapaino vaativat vielä vähän kehittämistä...
Tiistaina kävin BodyPumpissa. Sitä olen kokeillut 13 vuotta sitten ja tykkäsin kovasti, mutten kuitenkaan etsinyt paikkaa jossa olisin voinut harrastaa sitä vakituisesti. Nyt paikalla oli niin paljon väkeä, ettei kaikille riittänyt painoja. Vieressäni oleva nainen huhki koko tunnin läpi viiden kilon levypainoilla, mulla oli 2,5-kiloiset ja kilon painoiset. BodyPump oli ihan OK nytkin, muttei niin kivaa kuin muistin.
Keskiviikkoaamuna menin Venyttelevään keppijumppaan, joka oli jälleen yleisömenestys. Osa porukasta sai ottaa pumppitangot keppien sijaan, ja minä tietysti otin tangon. Se ei tuntunut olevan yhtään liikaa, eipähän tullut huidottua miten sattuu. Yllättävää kyllä, venyttelyä olikin vain kymmenisen minuuttia lopussa.
Illalla kävin taas BodyBalancessa toteamassa, että edelliskerran havainnot totta tosiaan pitävät paikkansa.
Torstaina oli paha nakki päättää, menisinkö BodyPumpiin vaiko BodyCombatiin. Combat veti pitemmän korren, koska sitä en ole kokeillut koskaan ennen. Vähän kyllä mietin etukäteen, onko tunti ihan liian rankka, mutta senhän näkee vasta kun kokeilee.
Kyllä kannatti! Se oli tosi kivaa! Tykkäsin, vaikkei musta ihan heti karatekaa eikä potkunyrkkeilijää tulekaan. Tunnilla tuli mieleen hyviä kuntonyrkkeilymuistoja liki 20 vuoden takaa, eikä tekniikkakaan ole ihan kokonaan unohtunut :-)
Pitää varmaan ehdottaa oman kuntokeskuksen yrittäjälle jotain vastaavaa, LesMillsin tunteja siellä ei ainakaan vielä ole.
Takana on siis tavallisesta poikkeava liikuntaviikko sekä runsaasti lepoa, saunomista ja unta. Tekipä eetvarttia! Tämän päivän lenkki kotimaisemissa tuntuikin jo mukavasti vaihtelulta :-)
perjantai 8. lokakuuta 2010
Kiireesti rentoutumaan
Jostain syystä joogapäivinä toistuu aina sama kuvio. Lähteminen menee niin täpärälle, että joudun juoksemaan henki hapatuksissa koululle ja yritän sitten hipsiä hiljaa saliin muka rentoutumaan. Kun nyt saisi ensi alkuun pulssin tasaantumaan.
Omapa on tietysti syyni, kun jätän lähdön viime tinkaan. Eilen jo luulin onnistuvani, kun hain kuopuksen hoidosta puolta tuntia tavallista aiemmin ja päätin laittaa ruuaksi makaronilaatikkoa ja jättää sen uuniin. Silti tarvittiin alaikäisiä assistentteja, että pääsin lähtemään peräti kaksi minuuttia normaalia aikaisemmin. Kymmenvuotias teki munamaidon sillä aikaa, kun minä vaihdoin vaatteet.
Ehdin kumminkin ajoissa paikalle, ja jooga teki taas hyvää. Vielä kun oppisi ottamaan tarpeeksi vaatetta mukaan, ettei kotiin kävellessä aina paleltaisi.
Viiden kilometrin juoksuohjelma on tällä viikolla ollut jäissä, koska tässä vaiheessa kierrettävä kahden kilsan lenkki alkaa maistua puulta. Sitä paitsi polvivaivoista kärsinyt mies on päässyt sen verran tolpilleen, että olemme käyneet viikon mittaan pari kertaa viiden kilsan lenkillä. Pari ensimmäistä kilometriä on taitettu reippaasti kävellen, ja suurimman mäen jälkeen olemme sitten hölkötelleet hiljaksiin loppumatkan. Hyvä niin! Nyt saan palautetta siitä, mikä kaikki menee pieleen.
Vaikeinta on ollut hidastaa vauhtia. Kun kerran juostaan, niin juostaan! Sitten kun yritän juosta hitaammin, jalka menee yhä liian pitkälle eteen, askelesta tulee jarruttava ja töksähtelevä, ja se käy jalkojen päälle se. Alan pikkuhiljaa tajuta, mitä hölkkäämisellä oikeasti tarkoitetaan, mutta kyllä siinä on vielä opettelemista.
Varpaiden asento on toinen juttu. Siihen olen yrittänyt kiinnittää huomiota jo pitkään, kun ne mokomat tahtovat sojottaa liiaksi ulospäin. Viime viikonloppuna lueskelin Naisen juoksukirjaa, ja siellähän se sanotaan. Olen kai ponnistanut liiaksi päkiän ulkosyrjällä, tai jotain. Lukeminen kannattaa aina. Tein saman tien vaunulenkin lapsen kanssa ja yritin kävellä niin, että joka askelella paino kiertyy kantapäältä ukko- ja akkavarpaan väliin. En tiedä meneekö se vieläkään oikein, mutta jalkaterän asento vaikuttaa suoremmalta eikä tunnukaan pahalta.
On tämä jännittävää, kun juoksemista joutuu erikseen ajattelemaan. Ennen sitä vain antoi mennä, mutta se olikin silloin. Nyt on nyt.
Omapa on tietysti syyni, kun jätän lähdön viime tinkaan. Eilen jo luulin onnistuvani, kun hain kuopuksen hoidosta puolta tuntia tavallista aiemmin ja päätin laittaa ruuaksi makaronilaatikkoa ja jättää sen uuniin. Silti tarvittiin alaikäisiä assistentteja, että pääsin lähtemään peräti kaksi minuuttia normaalia aikaisemmin. Kymmenvuotias teki munamaidon sillä aikaa, kun minä vaihdoin vaatteet.
Ehdin kumminkin ajoissa paikalle, ja jooga teki taas hyvää. Vielä kun oppisi ottamaan tarpeeksi vaatetta mukaan, ettei kotiin kävellessä aina paleltaisi.
Viiden kilometrin juoksuohjelma on tällä viikolla ollut jäissä, koska tässä vaiheessa kierrettävä kahden kilsan lenkki alkaa maistua puulta. Sitä paitsi polvivaivoista kärsinyt mies on päässyt sen verran tolpilleen, että olemme käyneet viikon mittaan pari kertaa viiden kilsan lenkillä. Pari ensimmäistä kilometriä on taitettu reippaasti kävellen, ja suurimman mäen jälkeen olemme sitten hölkötelleet hiljaksiin loppumatkan. Hyvä niin! Nyt saan palautetta siitä, mikä kaikki menee pieleen.
Vaikeinta on ollut hidastaa vauhtia. Kun kerran juostaan, niin juostaan! Sitten kun yritän juosta hitaammin, jalka menee yhä liian pitkälle eteen, askelesta tulee jarruttava ja töksähtelevä, ja se käy jalkojen päälle se. Alan pikkuhiljaa tajuta, mitä hölkkäämisellä oikeasti tarkoitetaan, mutta kyllä siinä on vielä opettelemista.
Varpaiden asento on toinen juttu. Siihen olen yrittänyt kiinnittää huomiota jo pitkään, kun ne mokomat tahtovat sojottaa liiaksi ulospäin. Viime viikonloppuna lueskelin Naisen juoksukirjaa, ja siellähän se sanotaan. Olen kai ponnistanut liiaksi päkiän ulkosyrjällä, tai jotain. Lukeminen kannattaa aina. Tein saman tien vaunulenkin lapsen kanssa ja yritin kävellä niin, että joka askelella paino kiertyy kantapäältä ukko- ja akkavarpaan väliin. En tiedä meneekö se vieläkään oikein, mutta jalkaterän asento vaikuttaa suoremmalta eikä tunnukaan pahalta.
On tämä jännittävää, kun juoksemista joutuu erikseen ajattelemaan. Ennen sitä vain antoi mennä, mutta se olikin silloin. Nyt on nyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)