torstai 11. marraskuuta 2010

Mi hämäryys, mi ikävyys...

...kyseli Aleksis Kivikin aikanaan.

Päivät alkavat hämärtyä siihen malliin, että kohta saa kamppailla lenkkimotivaation kanssa oikein tosissaan. Ainakin aamuisin. Periaatteessa liikun ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta kaikkein mieluiten lenkkeilisin aamuisin. Ensinnäkään aamulla ei tarvitse mietiskellä syömisen ja liikkumisen väliä, jos ponkaisee pehkuista suoraan pihalle. Olen huomannut, että syömisen jälkeen olisi paras odotella kolme tuntia, ennen kuin lähtee liikkeelle, vaikka söisi miten vähän. Toiseksi menen nukkumaan sen verran aikaisin, että iltalenkille pitäisi ehtiä ennen seitsemää. Aina ei ehdi. Ja kolmanneksi, lenkille menoa ei tarvitse ihmetellä koko päivänä, kun se on siltä päivältä jo tehty.

Tiistaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja pohdin miehelle ääneen, että pitäisikö käydä lenkillä. Mies sanoi, että siitä vain, hänellä ei ole kiire töihin ja ehtii odottaa lasten kanssa, kunnes pääsen kotiin. Niinpä sonnustauduin lenkkivaatteisiin ja lähdin kohti kuntorataa. Perillä hämmästys oli suuri, sillä kuntoradan valot eivät palaneetkaan! Siinä pimeää metsikköä tiiraillessani sieltä kuitenkin tuli joku uskalikko juosten, joten ei kai siinä sitten mitään, tuumailin minä. Eteenpäin vain, kun kerran tänne asti on tultu!

Olin oikein tyytyväinen siihen, että olin hölkötellyt koko alkumatkan, jonka yleensä olen kävellyt. Nyt juoksentelin kuntopolun alun ylämäet niin kauan, kuin aukeaa riitti. Tiheimmällä metsäosuudella piti vaihtaa hetkeksi kävelyyn, mutta loppujen lopuksi uskalsin hölkötellä melkein koko matkan.

Näköjään ihminen alkaa pitää asioita itsestään selvinä tosi nopeasti. Lähinnä siis lenkkipolun valaistusta. Jotkut lenkkeilevät yleisillä teillä ilman ajatustakaan valaistuksesta, kun tien varrella ei ole edes valotolppia.

Oli tässä aamulenkissä yksi hienokin puoli: Koko ajan näki, miten aamu alkoi valjeta! Lähtiessäni oli sysipimeää, palatessani taivas näytti jo toiselta.

6 kommenttia:

  1. Kyllä hämäryys vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Pitää välillä illasta oikein muistuttaa itselle, että ei se nyt vielä ole läheskään yö.

    VastaaPoista
  2. Sehän se! Kummasti alkaa vetkotuttaa, kun näkee, että ulkona on pimeä ja sataa...

    Pitää vain muistutella itselleen, mitä varten tätä oikein tekeekään. Ja onneksi salilla ja jumpissa on kunnolla valoa.

    VastaaPoista
  3. Kyllähän se valot lenkkipoluilla ovat tarpeelliset. Varsinkin, jos on paljon kuoppia tai puiden juuria matkalla... kuten tuolla mun pikkumetsäradallani. Silloin on hyvä nähdä eteensä..
    Joo, hämäryys tulee jo ennen neljää iltapäivällä. Ei paljoa innosta!
    Nyt näyttää tulevan kirkas päivä.. aurinko jossain pilkistelee. Taidan kumminkin jättää lenkin väliin tänään...
    Hyviä lenkkejä sulle ja muuta hyvää!! =)

    VastaaPoista
  4. Teveronika, niinhän se on ettei oikein tee mieli kompuroida pimeässä! Siksi olikin yllätys, että hölköttely sujui niin hyvin.
    Täällä on näköjään aika pilvinen ja harmaa päivä, vettä vähän tihuuttaa. En lähde lenkille minäkään, on vähän muuta tekemistä.

    Juoksentelemisiin!

    VastaaPoista
  5. Terve mieli terveessä ruumiissa.. jne
    Enpä aikoihin olekkaan lukaissut sivuasi. ehtinyt siis. Jokin sattui silmään sanoissasi. Silloin joskus kun juoksuharrastus muuttui himoksi kohdallani, ei mikään sää, pimeys, tai yrittäjänä työn venyminen iltayölle estänyt lenkille lähtöä. Onneksi oli viikko-ohjelma jota seuraten ei tarvinnut ajatella suorituksen kovuutta tai matkan pituutta. Olihan niitä kelikokemuksia sitten kans, joskus lunta parikymmentä senttiä ja tuuli kova. Valoja ei suurimmalla osaa matkaa ollut. Vuosia juosseena ihmettelen, ettei koskaan nilkka pimeässä, karhutulla soratiellä nyrjähtänyt. tai muuta. Vaan se mitä läikähti mieleen valon hiljaa nousemisesta.. Meillä täälläpäin on vuorokausijuoksu 24 h. Siinä keväisen aamuauringon hiljaa alkaessa valaista aamun hiljaisuudessa kuulaan raikasta järvimaisemaa, lintujenkin vielä nukkuessa, kun kierrät omaa tavoitettasi täyteen.. Tunnetta ei osaa kuvailla se pitää kokea!
    Ponnenjärvi NonStop tulee toukokuussa taas!
    Sinne mukaan! minä ainakin menen. Vetäjä on joka tunnille ja vauhti 10 kmH tai oman mielen mukaan. Kierros järven ympäri on 10 km, joka tunnille on siis juoksuseuraa. 24 h! Aamuyölläkin! Mahtava kokemus!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentista!

    Sitä vähän ajoinkin takaa, ettei kaikilla ole valaistuja lenkkipolkuja ollenkaan, ja minä täällä rutisen kun ei valot pala juuri silloin kun minä suvaitsen lähteä lenkkeilemään.

    Ponnenjärvi NonStop voisi olla kiva kokemus, ja siinähän saisi testattua vähän juoksukuntoakin...

    VastaaPoista