perjantai 28. tammikuuta 2011

Vanha rakkaus ei ruostu

Ainakin kuntoilulajien suhteen sanonta näkyy pitävän paikkansa. Kävin nimittäin keskiviikkona kuntonyrkkeilytunnilla, ja oi! Mieleen aivan tulvehti saman tien mukavia muistoja ja onnistumisen elämyksiä ajalta, kun kävin kuntonyrkkeilytunneilla Vaasan Maapohjahallilla. Silloin ammoin elettiin vuosia 1993-94. Naisten kuntonyrkkeily oli uusinta uutta, myös ohjaajalle, joka oli siihen asti tottunut vetämään miesten ja juniorien treenejä. Salilla oli kaikki kehästä päärynäpalloon, ja kaikkea myös käytettiin. Nyt meillä oli piste- ja säkkihanskat, ja sain parikseni nuoren naisen, joka on myös harrastanut lajia nyrkkeilyseurassa. Hyvä ja hikinen tunti siis!

Taidot olivat kieltämättä vähän ruosteessa, kropasta nyt puhumattakaan. Siitä huolimatta olin innoissani kuin pieni eläin ja otin tunnista ja paristani kaiken irti. Tanssin kuin ampiainen ja löin kuin perhonen, ja jonkun kerran sain aikaan oikein mukavan kuuloisen mäjäyksenkin. Mutta. Ennen kuin ehdin kuntokeskuksen ovesta ulos, oikeassa hartiassa ja kaulan sivussa alkoi juilia ilkeästi. Tuumin, että venyttelemällä siitä päästään, mutta katin kontit. Kipu alkoi tuntua myös olkapäästä lapaluun suuntaan, eli varmaankin sen saman lihaksen (kenties epäkäslihas?) alareunassa. Venyttelin minkä kerkisin, levitin hevosvoidetta ja lämmitin kauratyynyä, mutta mikään ei auttanut koko päivänä. Tietysti olin ollut aamupäivätunnilla, joten työt tehtiin sananmukaisesti vasemmalla kädellä...

Illalla sitten otin ibuprofeenia ja levitin vielä kerran hevosvoidetta, kiskoin peiton korviin ja nukuin koko yön vasemmalla kyljellä. Aamuun mennessä kipu oli helpottanut sen verran, että uskalsin lähteä uimahallille. Kroolasin aina altaan syvään päähän ja uin selkää takaisin, jotta käsiä tuli pyöriteltyä molempiin suuntiin. Kilometrin verran uituani viimeistelin hoidon saunalla ja parilla pulahduksella kylmäaltaassa. Se tuntui auttavan, vaikka kylmäaltaaseen laskeutuessani kävi kyllä mielessä, että helpommalla pääsisi jos kipeänä olisikin varvas eikä olkapää.

Ensi kerralla yritän muistaa, että vaikka parini olisikin hyväkuntoinen parikymppinen, en ole sitä enää itse...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti