maanantai 8. elokuuta 2011

Lorvailun loppu

Sairasloma on jo aikapäivää sitten päättynyt, mutta en vain meinaa uskaltaa lähteä liikkeelle. Jotain kävelyretkiä olen kyllä tehnyt ja hiukan hölkötellyt, mutta nytkin on taas yskittänyt pari päivää. Hiukan hirvittää.

Totuus on kumminkin se, ettei tämä meno voi jatkua. Lojuttuani pari viikkoa sängyssä ajattelin, että nyt lähtee jaloista lihakset, kun niitä särki ihan älyttömästi takaa. Puntarikin näytti monen kilon pudotusta, enkä viitsi edes yrittää kuvailla miltä jalat nyt näyttävät. Jotain pitää tehdä, mutta mitä? Mulla on ollut ehkä vähän liikaa aikaa ajatella sitä, enkä oikeasti ole ihan varma, miten mun nyt kannattaisi jatkaa. Tässä on kuitenkin liikunnat olleet viikkokausia nollassa tai ainakin melkein.

Lenkkeily lähtisi luontevasti liikkeelle niin, että jatkan kävelylenkkien tekemistä ja alkaisin välillä hölkötellä hiljalleen. Tästäkin saadaan tehtyä ongelma arpomalla, kuinka usein lenkillä saisi ja pitäisi nyt tässä vaiheessa käydä. Ehkä on paras olla miettimättä sitä liikaa.

Lihakset kaipaisivat vahvistelua ja venyttelyä. Olen nyt tehnyt vähän liikkuvuusharjoitteita muutamana aamuna. Eihän se vielä mihinkään riitä, mutta parempi kuin ei yhtään mitään. Entäs sitten lihaskunto? Lähdenkö salille, jumppaanko kotona vai tartunko kahvakuulaan? Luulen että jumppavideot pitää nyt jättää väliin, niitä tehdessä ei tule kuunneltua itseä. Siinä mielessä kahvakuula voisi olla tämän hetken voittajavalinta. Menen salillekin vasta sitten, kun tunnen jaksavani edes suurimman osan ohjelmasta.

Kesän kestänyt täydellinen zumbatauko harmittaa ehkä eniten. Alun perin ajattelin tehdä ison läjän koreoita, harjoitella ne hyvin ja treenata ohjaamista vaikka kavereiden kanssa. Enpä ole käynyt edes muiden tunneilla, saati rakennellut omaa...

Viimetiistainen zumbatunti teki hyvää, vaikka tuottikin vähän ongelmia. Otin aika kevyesti, mutta puolimaissa tajusin äkkiä että hengitys tuntui omituiselta. Ei varsinaisesti pahalta, mutta ei kauhean hyvältäkään, joten päätin varuiksi lepäillä hetken ja tasata hengitystä. Loppujäähdyttelyn aikana alkoi huimata, joten menin taas sivuun ja venyttelin siellä kun alkoi tuntua paremmalta. Tiedä sitten, oliko se vain harjoituksen puutetta vai merkki siitä, ettei pidä reuhtoa liikaa. Sen ainakin huomasi, etten edes olisi jaksanut tehdä kaikkea niin pontevasti kuin ennen, koska jaloista oli voima tiessään.

Kyllä tämä tästä. Ehkä sitä sitten rohkaistuu, kun saa lääkäriltä terveen paperit :-)

7 kommenttia:

  1. Aloita pikkuhiljaa ja kehoa kuunnellen. Älä pidä mitään kiirettä. Kyllä lihakset alkavat vahvistumaan, kunto ja olokin kohonemaan.

    Älä huolehdi mistään muusta, kun että tulet kunnolla terveeksi.
    Tsemppiä kovasti! :) ((Hali))

    VastaaPoista
  2. Venyttely on todella hyvä juttu. Kaiken muun kanssa saa olla tosi varovainen, valitettavasti. Zumba teki minulle ihan selvästi karhun palvelusta, kun menin liian aikaisin sairastamisen jälkeen kuvaamaan yhtä zumba tapahtumaa ja heiluin sitten muiden mukana. Ei hyvä, ei ollenkaan, koska liika hauskuus saa kaiken tuntumaan hyvältä, mutta jälkeenpäin rankaisee. Kyllä huimauskin on aika paha.
    Voi kun voisin sanoa, että äkkiä siitä keuhkokuumeesta selviää, mutta ei se niin vaan mene. Rauhassa siitä silti selviää. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Teveronika ja Outi!
    Kyllä se niin on, että mieluummin sitä parantelee itsensä kunnolla ettei tarvitse sairastaa ties mitä jälkitauteja. Pää vain väittää, että nyt pitäisi jo lähteä liikkeelle! Ja zumbasta on jo vieroitusoireita - saa nähdä menenkö tänään tunnille vai en. Sataa, ja silloin ollaan sisällä... Täytyy vain yrittää malttaa mielensä.
    Yksi ystäväni ehdotti joogaa kävelyn lisäksi, mikä ei ole ollenkaan hassumpi ajatus. Mobbaus ja venyttelykin ovat aina hyväksi...

    VastaaPoista
  4. Parantele, parantele ja ota rauhallisesti. Tiedän mistä puhut kun haluaisit jo liikkeelle! Mä halusin liikkeelle liki vuoden, lopulta jotenkin jo pääsinkin vaikka juosta en edelleenkään voi eikä sambassakaan kaikkia liikkeitä voi tehdä normisti. Olen onnellinen kuitenkin että pystyn jotenkin liikkumaan.

    Maltti on siis valttia tässä asiassa mutta vain sinä tiedät kroppasi tuntemukset. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Rasse!

    Mieli tosiaan jo palaisi liikkeelle, mutta onneksi järki panee vastaan. On vain mentävä päivä kerrallaan. Päätin lopulta jättää illan zumban väliin, kun aina vain yskittää ja pari päivää on väsyttänyt. Kuten sanoit, kroppaa on kuunneltava, eikä tänään siis ollut zumbapäivä.

    Hirvittää ajatella, että toipuminen voisi kestää vuoden - sellaista ei halua edes ajatella etukäteen! Tuntui takuulla upealta päästä taas liikkumaan niin pitkän tauon jälkeen :-)

    VastaaPoista
  6. Uskaltaisinkohan tähän kommentoida, että toipuminen voi ihan oikeasti kestää tosi pitkään. Juoksukoulussa joku asantuntija kertoi, että viikon flunssasta pitäisi pitää 4 viikon huili... ja moniko malttaa??? Että otahan ihan iisisti tämä aku!

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Päivikki, jonkinlaisia suuntaviivoja vähän kaipasinkin!

    Lääkäri sanoi sairaalasta lähtiessäni, että saan liikkua oman voinnin mukaan jo parin viikon jälkeen. Kokemus vain on se, että flunssan jälkeen ei tosiaankaan odota sitä neljää viikkoa, koska useimmiten olo on nopeasti aika normaali. Eilen vein esikoisen happihyppelylle ja juoksin vähän matkaa ylämäkeen ja hölkkäsin yhden alamäen, mutta enempää ei tehnyt mieli.

    Otetaan siis rauhallisesti ainakin kontrolliin asti :-)

    VastaaPoista